Kravatti-rikollisuuden Kummisetä sairastaa mediapeXdophiliaa

Koska blogimme on todellinen rahasampo, ilmoitimme Rötösherralle että olemme valmiita maksamaan kaikki sairausajanpalkat, jotka hän on jättänyt maksamatta firmansa historian aikana. Lisäksi ilmoitimme, että mikäli blogi tuottaa nykyistäkin enemmän, maksamme myös kaikille Rötösherran puhetyöntekijöille takautuvasti TES:n mukaista pohjapalkkaa.

Hyväntekeväisyystoiminnalla pyrimme auttamaan Rötösherran jaloilleen vähän niin kuin eräs riskisijoittaja, joka auttelee yhtä teini-ikäistä yhdistystä. Viime aikoina teini-yhdistys on alkanut kärsiä imago-ongelmista niin kuin vain pahimmanlaatuisesta finniongelmasta kärsivä teini voi kärsiä. Rasvaisesta turvasta sojottavat ällöttävät mätäpaiseet ovat muuttuneet jo niin kuvottaviksi, että herkkävatsaisimpia aivan hirvittää. Myönnämme, että hyväntekeväisyystoiminta on yhtä riskialtista kuin Sentican sijoittelut, koska auttamamme Rötösherra tunnetaan huijarina, joka todennäköisesti törsää apu-eurot uusien kusetuskonttorien avaamiseen, eikä perusasioiden kuntoonlaittamiseen. Siksi ryömivältä Rötösherralta on kysyttävä seuraavaa:

”Koska jokainen näkee alennustilasi, eikö sinun olisi jo aika luopua valheellisesta imagosta? Olisihan se kaikkien kannalta parempi kun tunnustaisit, että olet mitä epärehellisin ja viheliäisin toimija.”

Ojan pohjalla retkottavan Rötösherran rohtuneet huulet liikahtelevat, mutta vastausta ei tietenkään kuulu, sillä yli kymmenvuotisen valehtelun turruttamilla äänihuulilla ei kyetä tosiasioita enää tunnustamaan. Samasta syystä sellainen yhdistys niin kuin MediaPex ei kykene rehelliseen mainontaan, jollaista olisi esimerkiksi seuraavanlainen lausahdus: ”Media-pets: työoikeuksia halveksiva ja alansa naurettavimpia etuja tarjoava karkki-automaatti.” Tällaiseen mainoslauseeseen olisi helppo yhtyä jokaisen, joka on vähänkään asioista perillä. Siksi ex-ketjukaverimme ja nykyinen (erään asiallisemman) telemarkkinointifirman pamppu onkin kironnut sitä, miten MediaPexin kaltaiset moraalittomat rupupuljut polkevat hintoja lähinnä siksi, että ne eivät maksa työntekijöilleen sitä, mitä yhteisiä pelisääntöjä noudattavat yritykset maksavat. Ymmärrämme hyvin hänen tuskansa: vaikka hänellä oli toisinaan tapana hautoa pelivälinettä, hän sentään lainaili sitä toisille toisin kuin Rötösherra, joka ei anna puhetyöläisilleen juuri mitään. Kunnollista työnantajaa voi siis verrata vaikkapa hyvään isään, joka säästää lapsilisät lapsilleen toisin kuin Rötösherra, joka särkee säästöpossut ja näpistää lastensa viimeisetkin pennit. Ei siis mikään ihme, että oidipuskompleksi vaivaa toisinaan joita kuita – vaikka Oidipus oli tietysti pelkkää fiktiota. Kukapa nyt oikeasti tappaisi isänsä, jotta pääsisi laittelemaan äitiään? Ei edes Rötösherra, joka ennemmin tappaa kärpäsiä ja laittelee itseään. Tästä syystä eräs tuntematon sielutieteen tohtori on diagnosoinut aivan uudenlaisen (mieli)taudin, joka on nimetty mediapeXdofiliaksi. Tässä muutamia taudin oireita:

Kykenemättömyys toimia sosiaalisten normien tai lakien mukaisesti.
Petollisuus, joka ilmenee jatkuvana valehteluna tai muiden huijaamisena oman hyödyn tai nautinnon vuoksi.
Ärtyneisyys, joka esiintyy uhkailuna Todenpuhujia kohtaan.
Piittaamattomuus muiden työoikeuksista.
Katumuksen puute, joka esiintyy piittaamattomuutena tai kykenemättömyytenä ymmärtää loukanneensa tai kohdelleensa väärin muita tai varastaneensa heiltä.
Puhetyöläisten hyväksikäyttö.
Narsismi.

Eikö kuulostakin aivan hirvittävältä vitsaukselta? Ja toisin kuin haimasyöpä, josta kärsii lähinnä vain itse sairas, niin mediapeXdofiliasta kärsii (mieli)sairaan lisäksi koko tasavalta, sillä se on levinnyt läpi yhteiskunnan saastuttaen etäispesäkkeillään joukkoraiskatun Suomi-neidon hennon ruumiin niin kuin pahimmanlaatuinen syöpä konsananaan. Ja koska valtoimenaan raivoava mediapeXdofilia mädättää yhteiskuntarakenteita iljettävämmin kuin yksikään muu tunnettu rötös-tauti, niin kansalaisten huolestuneisuutta tuskin tarvitsee perustella. Syöpätautien puhkeamiseen lienee aina useita syitä niin kuin myös mediapeXdofiliaan, mutta syövällä ja mediapeXdofilialla on kuitenkin se ero, että eräät vahingolliset tahot ruokkivat jälkimmäistä tautia tarkkaan harkituilla juonillaan, joita moraalittomaksi yritystoiminnaksi kutsutaan. Kyseiset taudinruokkijat ovat epämoraalisuudessaan niin edistyksellisiä, että (mieli)tautilääkärimme on nimittänyt taudinruokkijoita "kravattirikollisuuden kummisediksi", jotka tulevat väistämättä jäämään Suomen rikoshistoriaan uuden aallon talousrikollisuuden uranuurtajina. Ja koska mediapeXdofiliaa ruokkivia tahoja varmasti kiinnostaa kuka tuo äärimmäisen innovatiivinen sielutautilääkärimme on, niin ilmoitamme vetoavamme tässä kohtaa lähdesuojaan. Ja koska uutta lukijaa varmasti kiinnostaa jatkuuko tämä uutislähetys, niin me vastaamme: ehdottomasti. Ikuisesti. Siksi uuden lukijan kannattaa liittyä joihinkin (tai kaikkiin) FB-ryhmiimme, joiden jäsenet saavat ilmoituksen heti, kun blogimme on jälleen päivitetty.

Rötösherrat hi_teen
Mediapex macht frei
En vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina

Siat vatukossa ja työministerit kanervikossa

(Keskusteluja Sotakylän miliisiaseman kellarista.)

”...Lapin kesä on vähän erilainen kuin Eino Leino kirjoitti, mutta MediaPex on juuri sellainen kuin me olemme kirjoittaneet. Yleisön pyynnöstä päätimme kirjoittaa jälleen muutaman sanan kansan ja Rötösherran iloksi, sillä onhan Rötösherra ahkerin lukijamme. Etenkin viimeviikkoinen pamflettimme kirvoitti Rötösherran kärpäslätkineen riemastuttavaan vastahyökkäykseen.”
”Miksi?” poliisimestari kysyy.
”Siksi että viimeiset kesätyönhakijat etsivät Rötösherroja kelvollisempia työnantajia, koska pamflettimme pörisevät kärpäsinä heidän korvissaan, vaikka he kuinka ruotisivat apukouluaineillaan teräviä tai vähemmän teräviä sivuhuomautuksiamme rötösbisneksestä.”
”Mutta eivät kärpäset tästä maasta lopu.”
”Eivät, ja mitä pahempi paskankäry, sen kovempi pörinä, mutta mitä siistimpi firma, sen parempi työrauha. Mutta toista se on Rötösherran kaltaisilla sottapytyillä. Pesisi vain kätensä niin pääsisi kärpäsistä eroon.”
”Niin kuin lehmä häntäänsä heiluttamalla?”
”Ja siksihän lehmän häntä roikkuu juuri sieltä mistä se roikkuu. Ja sorkat sillä perkeleellä on.”
”Rötösherrallako?”
”Sillä.”
”Keitä nämä Rötösherrat sitten ovat?”
”Riippuu siitä kuinka se kirjoitetaan.”
”Kuinka niin?”
”Siten niin, että puheessa ei ole pieniä eikä isoja kirjaimia, eikä oikeastaan kirjaimia ollenkaan, vaan morfeja, äänteitä niin kuin kärpäsen pörinä.”
”Kuten prrrrr?” poliisimestari pärisyttää huuliaan.
”Juuri niin. Eikä puheessa ole myöskään väliviivoja niin kuin sanassa rötös-herra, jollainen MediaPexin kaltaisen rötösfirman johtajasmies on. Oikeastaan sellaista voisi nimittää myös rötösherraksi tai jopa Rötösherraksi, vaikka jälkimmäinen nimitys ei ketään tarkoitakaan, koska se on yläkäsite epärehellisyydelle, valheelle, väärinkäytöksille, riistolle, kylmyydelle, välinpitämättömyydelle ja (mieli)sairauden kaltaiselle ahneudelle, jonka seuraamuksista tuhannet ovat kärsineet, kärsivät ja tulevat kärsimäään samalla kun muutamat rötöstelijät nauttivat varastamistaan hedelmistä.”
”Mistä helvetin hedelmistä?”
”Vaikka banaaneista.”
”El plátano es un árbol del infierno. Eli banaani on helvetin puu. Niin kirjoitti Eduardo Galeano, eräs urugualainen toimittaja, vaikka Uruguayssa ei banaaneja kasvakaan.”
”Siksi MediaPexin väri on banaani. Niin sanomme me, vaikka emme ole banaaneja koskaan syöneetkään.”
”Mutta MediaPexin banaani-imagosta olette kuitenkin jo repineet kuorta.”
”Ja nyt tuo räiväle roikkuu Rötösherran sorkkien välissä velttona kuin lehmänhäntä.”
”Ketähän te tällä kertaa rötös-herralla tarkoititte?”
”Sanoimme Rötösherra, emme rötös-herra, ja Rötösherralla tarkoitimme vain sitä, että moni banaani päältä kaunis.”
”Ja MediaPex sisältä läpimätä lehmänpaska, niinkö?”
”No... sanotaanko niin, että tässä Suomi-nimisessä helvetin puutarhassa saavat kaiken maailman rötös-herrat porsastella kuin siat vatukossa samalla kun sinnemäet saavat festareilla Lapin rieskaa.”
”Onko työministeri kutsuttu juhlille?”
”Korkeintaan luoksemme juopottelemaan punkkua ja köllimään alasti kanervikkoon missä me olemme nämä hellepäivät köllineet.”
”Helteenkö takia te ette ole blogianne päivittäneet?”
”Helteen. Ja punkun.”
”No palatkaahan sitten kiireellä Runoilemaan, sillä tälläkin hetkellä Rötösherra pissii orjiensa silmään”, poliisimestari sanoi ja päästi meidät putkasta pois.

Ja mehän palasimme.

Nukkehallitus sätkii kun Rötöspilli soi

Takavuosina etenkin britit ja hollantilaiset roudasivat neekereitä Ameriikkaan. Ihmiskauppa oli kohtuullisen kannattavaa siitä huolimatta, että osa liha-lastista kuoli ruumaan luonnollisesti (eli tauteihin ja nälkään), osa oma käden kautta.

Myös Ameriikan alkuperäisväestö harrasti itsemurhaamista (ja sitä ennen lastensa tappamista) tutustuttuaan eurooppalaiseen työkulttuuriin. ”Ennemmin tapamme itsemme kuin rupeamme orjiksi pelloille tai kaivoksiin”, he totesivat ja viilailivat ranteitaan auki.

Eurooppalaiset eivät sitä käsittäneet. Lähetyssaarnaajien mielestä itsemurhaajat ansaisivat kohtalonsa, koska ihmisolento, joka tappaa ennemmin itsensä kuin ryhtyy kristityksi joutaakin Helvettiin käristymään. Siirtomaaisännät tulkitsivat massa-itsemurhat toisin: ”Orjatyön välttely on selvä osoitus työtävieroksuvasta mielenlaadusta eli laiskuudesta.”

Meitäkin on syytelty laiskoiksi. Laiskoja tai ei, meillä oli kuitenkin vaihtoehto toisin kuin inkkareilla: irtisanoutuminen vastenmielisestä ”orja-työvoima”-laitoksesta, jollaiseen emme olleet koskaan aiemmin tutustuneet.

RIIPIvä kokemus oli kuitenkin opettavainen niin kuin itse Historia, jota myös Rötösherran kannattaisi lukea. Historia nimittäin opettaa kaiken (ala)maailman pallopäille, ettei orjuus ollutkaan niin kannattavaa kuin hätäisimmät Rötösherrat kuvittelivat. Vaikka orjille ei tarvinnut maksaa palkkaa, eikä antaa aina ruokaa vaan ruoskaa, niin eivätpä orjat aina töitä tehneetkään. Miksi olisivat? Siksi orjat olivat laiskoja ja vetämättömiä paskoja, ilmaisia, mutta tuottamattomia käsiä. Samasta tuottamattomasta syystä yhdenkään imbesillin ei pidä kuvitella, että orjuudesta olisi luovuttu humanismin nimissä. Päinvastoin. Erään teorian mukaan orjuudesta luovuttiin ainoastaan siksi, että inkkari, neekeri ja puhetyöläinen tuottivat Rötösherralle paremmin heti kun niille tajuttiin maksaa jotain.

Joku varmaan ihmettelee mitä puhetyöläinen tekee edellisessä lauseessa inkkarin ja neekerin kanssa, sillä eihän puhetyöläisiä ole ollut olemassa kuin vasta viime vuosituhannen lopulta alkaen. Totta. Puhetyöläisen paikka ei olekaan neekerin ja inkkarin rinnalla, koska inkkarille ja neekerille maksetaan ”palkkaa”, puhetyöläiselle ei, ja siksi kotimainen orjatyö-talous todistaa sen, että Suomi-nimisen entisen hyvinvointivaltion raunioilla työntekijöitä kohdellaan huonommin kuin Bolivian tinakaivoksissa tai Guatemalan banaani-plantaaseilla.

Eiköhän tuo ollut taas liioittelua? Ei ollut, sillä istuvan (ja nimenomaan Istuvan) Työministerin mukaan pelkkä "mahdollisuus rahan ansaitsemiseen" katsotaan riittäväksi: työn tunnusmerkit täyttyvät heti kun töitä tehdään sellaista vastiketta vastaan, jolla on taloudellista arvoa. Taloudellista arvoa on esimerkiksi yöpaikalla, ”tavaralla” tai ruualla. (MediaPexin toimistoissa ei tietääksemme voi edelleenkään yöpyä, mutta karkkia ja tavaraa sieltä saa jokaisen kuukauden viimeisenä perjantaina. Käykää hakemassa.)

Mutta Työministerin vastaus MediaPexin harrastamaan riistoon kuulostaa nimenomaan siltä, että nukkehallitus sätkii aina sen mukaan miten Rötösherra sattuu naruja kiskomaan. Mahdollisuus rahan ansaitsemiseen? Suomessa ei siis tarvitse maksaa palkkaa. Riitää että rahan ansaitsemiseen tarjotaan mahdollisuus. Siksi arvaamme että Työministerin rohkaisema Rötösherra hyppii nyt ilosta ja hypistelee vaaleanpunaisia nännejään.

Mutta älähän Rötösherra vielä innostu, sillä ymmärrättekö Te kuinka monet työnhakijat etsivät tietoa internetistä? Sanottakoon vaikka sennimisestä puljusta kuin MediaPoks. Välttämättä sen nimistä puhe-osuuskuntaa ei ole olemassa, mutta jos olisi, ja jos google tarjoaisi MediaPoks-hakusanalla heti toisena vaihtoehtona jotain blogia missä kansalaisjournalistit kertovat tosiasioita niin kuin uutistenlukija uutisia, jotka valitettavan usein ovat kauhukertomuksia, (uutiset siis), niin luuletteko Te että kukaan järkevä olento haluaa teille orjaksi? Tämän olemme kysyneet ennenkin. Kysymme sitä uudestaan, ja vastaamme taas itse, että totta kai löytyy joitain mielenvikaisia, mutta nyt onkin puhe järkevistä olennoista, sillä pieni vilkaisu keskustelupalstoille todistaa sen, että jokunen järkevä olento on jo jättänyt teille tulematta. Eikä siitä pidä uutistenlukijaa syyttää. Oliko se Arvi Lindin vika että Neuvostoliitto romahti? Ei (kai). Arvi vain kertoi kuinka Neuvostoliitolle pääsi käymään. Mutta jos romahdukselta oltaisiin haluttu välttyä, niin keskuskomitea (tai siis johtoryhmä) olisi voinut tehdä jotain. Mitä? No laittaa asiat kuntoon, eli korjata epäkohdat sillä tavoin, ettei Arvin olisi tarvinnut avata suutaan. Eli jos eräs arvostettu ja alansa suurin puhelinmyyntifirma ei olisi niin ______, _____, _____ ja ______ firma kuin se todellisuudessa on, niin meidänkään ei tarvitsisi kertoa mitään. Mutta nyt meidän velvollisuutemme on valistaa kansaa jotta yksikään ei työnnä päätään Suden suuhun, joka on meikattu kivan keltaiseksi – sillä kosmetiikka, maine ja imago ovat mitä tahansa puljua koossa pitäviä voimia. Ja nyt kun otimme imagon puheeksi, niin sanomme ohimennen, että puuliiterissämme on 30 sivua hiomatonta ruutikuivaa tekstiä imagoon liittyen. Varovasti arvioiden pelkästään tuosta kasasta riittää tarinaa kerta viikossa julkaistavaksi seuraavaan ystävänpäivään asti. Nii-in, ensi helmikuulle asti puhumattakaan siitä mitä kaikkea mieleemme tällä välin juolahtaa. Joten Teidän, oi Arvon Rötösherra, on parempi oppia elämään uutislähetystemme kanssa, sillä uutislähetyksemme ovat oppineet elämään Teidän kanssanne. Että ei muuta kuin hauskaa Helatorstaita, parhain terveisin imago-konsulttinne.

Sivulliselle tiedoksi: sanoilla "imago-konsulttinne" allekirjoitamme kaikki yksityiskirjeemme rötös-herroille. Kirjeenvaihto on yksipuolista: rötös-herrat eivät osaa vastata. Sen tietää jokainen heidän vastineensa lukenut. Rötös-herrojen apukoulu-ainekirjoitus-taidot saavat kaikki nauramaan. Mutta ei siitä enää sen enempää.

Mayweather vs. Rötösherra

Lasi-Leuka palaa kehiin, Nalle-Wahlströmin tyttären vastustaja epäröi, mutta Mayweather voitti Mosleyn kaikin tuomariäänin, uhosi jopa ennen ottelua olevansa kaikkien aikojen paras, parempi kuin Sugar Ray Robinson, parempi kuin Muhammad Ali, parempi kuin legendojen legenda... Siksi Mayweather puhuu itsestään välillä kolmannessa persoonassa aivan niin Hugo Chávez. Se on selvä merkki analyyttisestä etäisyydenotosta omaan persoonaan, ja siten Mayweather voi rehellisesti sanoa, että hänen päihittämiseensä ei ole ratkaisua aivan niin kuin Hugokin voi rehellisesti sanoa, että George oli kusipää-muuli, juoppo-murhaaja, itse Perkele. Silti öljy virtaa pohjoiseen...

Mutta politiikkaa ei pidä sotkea bisnekseen niin kuin ei puhelinmyyntiäkään pidä sotkea urheiluun. Mutta toisinaan sotkeminen auttaa sokeita näkemään paremmin kuin silmätipat. Kuvittele siis itsesi suureen urheilutapahtumaan. Ilmassa ei ole suuren urheilujuhlan tuntua. Ainoastaan painajaismaista sopupeli-kähmintää, poliittisten broilereiden kananlentoja, höyheniä ja hikitippoja. Kehässä mittelevät voimiaan neljä-kätinen Goljatti ja kädetön Taavetti. Linko on turha. Kehätuomari on umpisokea puolueellinen pölvästi, arvostelutuomarit korviaan myöten Goljatin kulmauksen nivusissa. Siellä käy kuhina: on urheilujuomaa ja dopingia. Taavetin kulmauksessa sitä vastoin on haudanhiljaista. Taavetti on yksin kuin puhetyöläinen. Taavetti ottaa iskut vastaan valittamatta, myös vyön alle, mutta tuomarit eivät likaiseen peliin puutu. Ei, vaikka Goljatti sitoo kaksin kourin ja pieksee kaksin nyrkein, polkee talloo ja puree, silmittömästi, ja niin tuomarit antavat sikailun jatkua kunnes Goljatin tulee jano... Goljatti hörppii Hart-Sporttia, Taavetti verta, hikeä ja kyyneleitä. Yleisö buuaa. Välillä kovemmin, välillä vaimeammin. Mitä se auttaa? Tuomarit on nuijia, Goljatti hirviö. Se ei tapojaan paranna... Joku on kuitenkin eri mieltä. Siinä, aivan eturivissä. Se kiljuu kurkku suorana ja yleisön omatuntona että Jumalauta mitä touhua, nyt saa riittää... Mutta ennen kuin se on saanut suutaan edes kunnolla auki, Goljatin kulmauksesta vaaditaan, että järjestysmiehet poistavat Häirikön katsomosta. Viekää Se putkaan! Mutta mitä tekevät järjestyksenvalvojat? Ne vievät Häiriköltä hattaran ja käskevät pitämään pienempää suuta. Rääväsuita ei haluta Suomeen. Ei niin. Parempi vain että kaikki pitävät turpansa tukossa, tai avaavat sen korkeintaan neoliberalistisen iltarukouksen ajaksi, jonka on kirjoittanut brassi-diktaattori Brancon neuvonantaja Roberto Campos:

“Maailma on mitä ilmeisemmin epätasa-arvoinen. Toiset syntyvät viisaiksi, toiset tyhmiksi, toiset lihaksikkaiksi, toiset kehareiksi. Maailma koostuu pienistä ja suurista firmoista. Toiset kuolevat aiemmin, heti elämänsä ensiaskeleilla; toiset puolestaan rimpuilevat lakeja rikkojen turhan pitkään pelkän olemassaolonsa vuoksi. Ihmisluonnossa vallitsee perustavanlaatuinen epätasa-arvo.”

Camposin opus löytynee niin tuomareiden kuin Goljatinkin kirjahyllyistä. Siihen kannattaa myös yleisön tutustua, osasi yleisö portugalia tai ei, sillä tämän tasavallan työministeriön henki haiskahtaa samalle Campos-Bulhões-mentaliteetille: ”Ihmisluonnon perustuvanlaatuiselle epätasa-arvolle me emme voi mitään.” Emme mekään. Siksi jokainen, joka jättää nousematta Kehään sanojemme ansiosta, on todiste siitä että kansalaisjournalistinen pakinointi on tehokkaampi linko kuin Arkadianmäellä runoillut ristiriitaiset lakipykälät, asetukset ja suositukset, jotka ovat mitä ilmeisemmin tehty kannattelemaan Goljatteja ja tallomaan Taavetteja.