Nukkehallitus sätkii kun Rötöspilli soi

Takavuosina etenkin britit ja hollantilaiset roudasivat neekereitä Ameriikkaan. Ihmiskauppa oli kohtuullisen kannattavaa siitä huolimatta, että osa liha-lastista kuoli ruumaan luonnollisesti (eli tauteihin ja nälkään), osa oma käden kautta.

Myös Ameriikan alkuperäisväestö harrasti itsemurhaamista (ja sitä ennen lastensa tappamista) tutustuttuaan eurooppalaiseen työkulttuuriin. ”Ennemmin tapamme itsemme kuin rupeamme orjiksi pelloille tai kaivoksiin”, he totesivat ja viilailivat ranteitaan auki.

Eurooppalaiset eivät sitä käsittäneet. Lähetyssaarnaajien mielestä itsemurhaajat ansaisivat kohtalonsa, koska ihmisolento, joka tappaa ennemmin itsensä kuin ryhtyy kristityksi joutaakin Helvettiin käristymään. Siirtomaaisännät tulkitsivat massa-itsemurhat toisin: ”Orjatyön välttely on selvä osoitus työtävieroksuvasta mielenlaadusta eli laiskuudesta.”

Meitäkin on syytelty laiskoiksi. Laiskoja tai ei, meillä oli kuitenkin vaihtoehto toisin kuin inkkareilla: irtisanoutuminen vastenmielisestä ”orja-työvoima”-laitoksesta, jollaiseen emme olleet koskaan aiemmin tutustuneet.

RIIPIvä kokemus oli kuitenkin opettavainen niin kuin itse Historia, jota myös Rötösherran kannattaisi lukea. Historia nimittäin opettaa kaiken (ala)maailman pallopäille, ettei orjuus ollutkaan niin kannattavaa kuin hätäisimmät Rötösherrat kuvittelivat. Vaikka orjille ei tarvinnut maksaa palkkaa, eikä antaa aina ruokaa vaan ruoskaa, niin eivätpä orjat aina töitä tehneetkään. Miksi olisivat? Siksi orjat olivat laiskoja ja vetämättömiä paskoja, ilmaisia, mutta tuottamattomia käsiä. Samasta tuottamattomasta syystä yhdenkään imbesillin ei pidä kuvitella, että orjuudesta olisi luovuttu humanismin nimissä. Päinvastoin. Erään teorian mukaan orjuudesta luovuttiin ainoastaan siksi, että inkkari, neekeri ja puhetyöläinen tuottivat Rötösherralle paremmin heti kun niille tajuttiin maksaa jotain.

Joku varmaan ihmettelee mitä puhetyöläinen tekee edellisessä lauseessa inkkarin ja neekerin kanssa, sillä eihän puhetyöläisiä ole ollut olemassa kuin vasta viime vuosituhannen lopulta alkaen. Totta. Puhetyöläisen paikka ei olekaan neekerin ja inkkarin rinnalla, koska inkkarille ja neekerille maksetaan ”palkkaa”, puhetyöläiselle ei, ja siksi kotimainen orjatyö-talous todistaa sen, että Suomi-nimisen entisen hyvinvointivaltion raunioilla työntekijöitä kohdellaan huonommin kuin Bolivian tinakaivoksissa tai Guatemalan banaani-plantaaseilla.

Eiköhän tuo ollut taas liioittelua? Ei ollut, sillä istuvan (ja nimenomaan Istuvan) Työministerin mukaan pelkkä "mahdollisuus rahan ansaitsemiseen" katsotaan riittäväksi: työn tunnusmerkit täyttyvät heti kun töitä tehdään sellaista vastiketta vastaan, jolla on taloudellista arvoa. Taloudellista arvoa on esimerkiksi yöpaikalla, ”tavaralla” tai ruualla. (MediaPexin toimistoissa ei tietääksemme voi edelleenkään yöpyä, mutta karkkia ja tavaraa sieltä saa jokaisen kuukauden viimeisenä perjantaina. Käykää hakemassa.)

Mutta Työministerin vastaus MediaPexin harrastamaan riistoon kuulostaa nimenomaan siltä, että nukkehallitus sätkii aina sen mukaan miten Rötösherra sattuu naruja kiskomaan. Mahdollisuus rahan ansaitsemiseen? Suomessa ei siis tarvitse maksaa palkkaa. Riitää että rahan ansaitsemiseen tarjotaan mahdollisuus. Siksi arvaamme että Työministerin rohkaisema Rötösherra hyppii nyt ilosta ja hypistelee vaaleanpunaisia nännejään.

Mutta älähän Rötösherra vielä innostu, sillä ymmärrättekö Te kuinka monet työnhakijat etsivät tietoa internetistä? Sanottakoon vaikka sennimisestä puljusta kuin MediaPoks. Välttämättä sen nimistä puhe-osuuskuntaa ei ole olemassa, mutta jos olisi, ja jos google tarjoaisi MediaPoks-hakusanalla heti toisena vaihtoehtona jotain blogia missä kansalaisjournalistit kertovat tosiasioita niin kuin uutistenlukija uutisia, jotka valitettavan usein ovat kauhukertomuksia, (uutiset siis), niin luuletteko Te että kukaan järkevä olento haluaa teille orjaksi? Tämän olemme kysyneet ennenkin. Kysymme sitä uudestaan, ja vastaamme taas itse, että totta kai löytyy joitain mielenvikaisia, mutta nyt onkin puhe järkevistä olennoista, sillä pieni vilkaisu keskustelupalstoille todistaa sen, että jokunen järkevä olento on jo jättänyt teille tulematta. Eikä siitä pidä uutistenlukijaa syyttää. Oliko se Arvi Lindin vika että Neuvostoliitto romahti? Ei (kai). Arvi vain kertoi kuinka Neuvostoliitolle pääsi käymään. Mutta jos romahdukselta oltaisiin haluttu välttyä, niin keskuskomitea (tai siis johtoryhmä) olisi voinut tehdä jotain. Mitä? No laittaa asiat kuntoon, eli korjata epäkohdat sillä tavoin, ettei Arvin olisi tarvinnut avata suutaan. Eli jos eräs arvostettu ja alansa suurin puhelinmyyntifirma ei olisi niin ______, _____, _____ ja ______ firma kuin se todellisuudessa on, niin meidänkään ei tarvitsisi kertoa mitään. Mutta nyt meidän velvollisuutemme on valistaa kansaa jotta yksikään ei työnnä päätään Suden suuhun, joka on meikattu kivan keltaiseksi – sillä kosmetiikka, maine ja imago ovat mitä tahansa puljua koossa pitäviä voimia. Ja nyt kun otimme imagon puheeksi, niin sanomme ohimennen, että puuliiterissämme on 30 sivua hiomatonta ruutikuivaa tekstiä imagoon liittyen. Varovasti arvioiden pelkästään tuosta kasasta riittää tarinaa kerta viikossa julkaistavaksi seuraavaan ystävänpäivään asti. Nii-in, ensi helmikuulle asti puhumattakaan siitä mitä kaikkea mieleemme tällä välin juolahtaa. Joten Teidän, oi Arvon Rötösherra, on parempi oppia elämään uutislähetystemme kanssa, sillä uutislähetyksemme ovat oppineet elämään Teidän kanssanne. Että ei muuta kuin hauskaa Helatorstaita, parhain terveisin imago-konsulttinne.

Sivulliselle tiedoksi: sanoilla "imago-konsulttinne" allekirjoitamme kaikki yksityiskirjeemme rötös-herroille. Kirjeenvaihto on yksipuolista: rötös-herrat eivät osaa vastata. Sen tietää jokainen heidän vastineensa lukenut. Rötös-herrojen apukoulu-ainekirjoitus-taidot saavat kaikki nauramaan. Mutta ei siitä enää sen enempää.