Mutta politiikkaa ei pidä sotkea bisnekseen niin kuin ei puhelinmyyntiäkään pidä sotkea urheiluun. Mutta toisinaan sotkeminen auttaa sokeita näkemään paremmin kuin silmätipat. Kuvittele siis itsesi suureen urheilutapahtumaan. Ilmassa ei ole suuren urheilujuhlan tuntua. Ainoastaan painajaismaista sopupeli-kähmintää, poliittisten broilereiden kananlentoja, höyheniä ja hikitippoja. Kehässä mittelevät voimiaan neljä-kätinen Goljatti ja kädetön Taavetti. Linko on turha. Kehätuomari on umpisokea puolueellinen pölvästi, arvostelutuomarit korviaan myöten Goljatin kulmauksen nivusissa. Siellä käy kuhina: on urheilujuomaa ja dopingia. Taavetin kulmauksessa sitä vastoin on haudanhiljaista. Taavetti on yksin kuin puhetyöläinen. Taavetti ottaa iskut vastaan valittamatta, myös vyön alle, mutta tuomarit eivät likaiseen peliin puutu. Ei, vaikka Goljatti sitoo kaksin kourin ja pieksee kaksin nyrkein, polkee talloo ja puree, silmittömästi, ja niin tuomarit antavat sikailun jatkua kunnes Goljatin tulee jano... Goljatti hörppii Hart-Sporttia, Taavetti verta, hikeä ja kyyneleitä. Yleisö buuaa. Välillä kovemmin, välillä vaimeammin. Mitä se auttaa? Tuomarit on nuijia, Goljatti hirviö. Se ei tapojaan paranna... Joku on kuitenkin eri mieltä. Siinä, aivan eturivissä. Se kiljuu kurkku suorana ja yleisön omatuntona että Jumalauta mitä touhua, nyt saa riittää... Mutta ennen kuin se on saanut suutaan edes kunnolla auki, Goljatin kulmauksesta vaaditaan, että järjestysmiehet poistavat Häirikön katsomosta. Viekää Se putkaan! Mutta mitä tekevät järjestyksenvalvojat? Ne vievät Häiriköltä hattaran ja käskevät pitämään pienempää suuta. Rääväsuita ei haluta Suomeen. Ei niin. Parempi vain että kaikki pitävät turpansa tukossa, tai avaavat sen korkeintaan neoliberalistisen iltarukouksen ajaksi, jonka on kirjoittanut brassi-diktaattori Brancon neuvonantaja Roberto Campos:
“Maailma on mitä ilmeisemmin epätasa-arvoinen. Toiset syntyvät viisaiksi, toiset tyhmiksi, toiset lihaksikkaiksi, toiset kehareiksi. Maailma koostuu pienistä ja suurista firmoista. Toiset kuolevat aiemmin, heti elämänsä ensiaskeleilla; toiset puolestaan rimpuilevat lakeja rikkojen turhan pitkään pelkän olemassaolonsa vuoksi. Ihmisluonnossa vallitsee perustavanlaatuinen epätasa-arvo.”
Camposin opus löytynee niin tuomareiden kuin Goljatinkin kirjahyllyistä. Siihen kannattaa myös yleisön tutustua, osasi yleisö portugalia tai ei, sillä tämän tasavallan työministeriön henki haiskahtaa samalle Campos-Bulhões-mentaliteetille: ”Ihmisluonnon perustuvanlaatuiselle epätasa-arvolle me emme voi mitään.” Emme mekään. Siksi jokainen, joka jättää nousematta Kehään sanojemme ansiosta, on todiste siitä että kansalaisjournalistinen pakinointi on tehokkaampi linko kuin Arkadianmäellä runoillut ristiriitaiset lakipykälät, asetukset ja suositukset, jotka ovat mitä ilmeisemmin tehty kannattelemaan Goljatteja ja tallomaan Taavetteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti