tiistai 27. huhtikuuta 2010

Taikaviitta ja Karhukoplan ruostuneet nenäkarva-sakset

Karhukopla odotti eilistä kuin pyöveli uutta kirvestä. Niin mekin. Poliisimestari ei. Sisulla olisi ollut oikeitakin töitä. Parempaakin tekemistä kuin tulkita blogikirjoituksista kuvitteellisia rikoksia ja runoilla esitutkintakertomuksia (samaan aikaan Karhukopla punoo juoniaan ankkalinnalaisten pääomien menoksi). Mutta ei siitä sen enempää, sillä Taikaviitta lupasi salata iloluontoiset keskustelunsa poliisimestari Sisun kanssa. (Voi sitä naurun määrää). Ja Taikaviitta on tunnetusi hyville hyvä, ja pahoille paras. Siksi Taikaviitta antaa Karhukoplalle ilmaisen neuvon: hylky ei nouse omin avuin. Siihen tarvitaan ammattiauttajaa. Pelastaako siis moraaliton sikafarmari nälkään kuolevat porsaansa syyttämällä toimittajaa, joka on kutsunut kansan seuraamaan possujen kärsimysnäytelmää? Tai pelastaako moraaliton turkistarhaaja syyhyyn kuolevat supikoiransa syyttämällä toimittajaa, joka on kutsunut ohikulkijat katsomaan elukoiden kutinaa? (Miksi kaksi vertausta? Siksi koska (A) kaikki eivät osaa lukea, (B) kaikki eivät ymmärrä lukemaansa, (C) kaikki eivät halua ymmärtää lukemaansa.) Joten pelastaako moraalitonta kähmimistä harjoittava Karhukopla maineensa kiusaamalla poliisimestari Sisua? Ja onko se muka kansalaisjournalistien vika, että Rötösherran puljussa haisee home? Hometaloa ei peruskorjata valehtelemalla! Hometaloa ei peruskorjata haukkumalla väärää puuta! Mutta kaikki tämän tasavallan tollikat eivät sitä tajua. Rötösherra kyllä tajuaa sen. Hän myöntää jopa sen. Mutta ylpeys ei anna periksi. Siksi Taikaviitta antaa Karhukoplalle myös toisen ilmaisen neuvon: lukekaa ihmeessä Conradin Pimeyden sydän. Kolonialismin hirveyksiä ja rikkauksia kuvannut Joseph kirjoitteli myös kirjeitä (niin kuin mekin), ja tällaisia lauseita:

”Kunnia, oikeudenmukaisuus, myötätunto ja vapaus ovat ajatuksia, joihin ei voi käännyttää. On vain ihmisiä, jotka mitään tietämättä, mitään ymmärtämättä ja mitään tuntematta juopuvat sanoista, toistelevat sanoja, huutavat ne ulos suustaan, kuvittelevat niihin uskovansa, vaikka eivät uskokaan mihinkään muuhun kuin voittoon, henkilökohtaiseen hyötyyn ja omien tarpeittensa tyydyttämiseen.”

Conradin sanat sopivat kuin sormet sieraimiin. (Huomautus puusilmille: emme raiskaa neniänne, olemme rauhaa rakastavia hippejä, keskenkasvuisia koirankusettajia.) Leikatessaan aamuisin heinettyneitä nenäkarvojaan Karhukopla ei siis usko mihinkään muuhun kuin voittoon, henkilökohtaiseen hyötyyn ja omien tarpeitten tyydyttämiseen. Siksi eräissä firmoissa ollaan valmiita uhraamaan satojen, jopa tuhansien vaihtoehdottomien kansalaisten hyvinvointi uusien nenäkarva-saksien ostamiseksi, koska entiset ovat niin ruosteessa että nyhtävät karvoja kuin kansalaisjournalistit Rötösherran räkäistä kravattia. ”Tahdon uudet sakset!” sikafarmari röhkii ja talloo possujaan alimpaan helvettiin, sillä mitä pienemmin kustannuksin porsaista selvitään, sen nopeammin uudet nenäkarva-sakset saadaan. Ja siksi jotkut puhelinmyyntifirmat leikkivät siirtomaaisäntiä, ja suhtautuvat puhetyöläisiinsä kuin neekeriorjiin. Aivan sama tykkäätkö sinäkään Lukijamme neekereistä, supikoirista tai puhetyöläisistä, sillä puhetyöläisillä, supikoirilla ja neekereillä on oikeudet niin kuin Valkonaamaisella Rötösherrallakin. Vai eikö ole? Ei ainakaan itsensä Rötösherran mielestä, eikä myöskään päättäjien, koska ne riiviöt eivät viitsi painostaa rötösfirmoja noudattamaan työehtosopimuksia. Mutta supikoirille ja sioille on yleissitovat TES:t runoiltu. Siksi valtamedia uutisoi toisinaan kuinka nelijalkaiset elukat kärvistelevät karsinoissaan. Oikein! Siis se, että uutisoidaan. Onhan se ihan kivaa, että supikoirien ja sikojen oikeuksia varjellaan paremman kuin 2–3-jalkaisten puhetyöläisten oikeuksia. Niinpä. Onhan puhetyöläinen alhaisempi olento kuin supikoira tai minkki, joista kumpikaan ei kuulu luontaisesti Suomeen, joten parempi vain, että Karhukopla saa nylkeä supikoiransa vaikka elävältä. Ja mitä nopeammin, sen nopeammin. Ja toisaalta: eihän turkistarhaaja tarvitse supikoiraa, vaan supikoiran turkin, niin kuin ei puhelinmyyntipuljukaan tarvitse puhetyöläistä vaan puhetyöläisen äänen. (Siksi se Super-Robotti-vertaus edellisessä pamfletissa). Ja eihän siirtomaaisäntäkään tarvitse neekereitä sinänsä vaan ainoastaan mustia halpoja käsiä. Tekisi vielä sanoa muutama valittu sana, mutta perunamme kiehuvat hellalle, joten töräyttelemme Totuuden Torveamme jälleen parin päivän päästä. Muistutamme kuitenkin vanhaan hyvään tapaan, että jollet ole vielä liittynyt FB-ryhmiimme, niin tee se silloin kun parhaalle tuntuu, sillä liittymällä ryhmiin, saat ilmoituksen kun Torvemme törähtää. Joten kaunista kevätpäivän jatkoa kaikille (etenkin Rötösherralle) terveisin Taikaviitta.

En vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina
Rötösherrat hi_teen
MediaPex macht frei

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti