Eräs tukijamme totesi, että MediaPexin vastine on ympäripyöreä pulla. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että vastine on mediapexiläistä mustaa propagandaa. Uppoavan merirosvolaivan kapteeni yrittää epätoivoisesti uskotella sinisilmäisille työnhakijoille, työntekijöille ja yhteistyökumppaneille, että kaikki on hyvin, vaikka kaikki on päin persettä.
1. Jos rötösryhmä ”uskoo kannustavuuteen”, niin miksi MediaPexin pohjapalkat ovat pahimmillaan 0–5 €/h, kun vanhassa Puhelinpalveluja ja yhteiskeskuksia koskevassa Työehtosopimuksessa ei edes koululaisille tarjottu niin surkeaa pohjapalkkaa?
2. Jos rötösryhmä ”uskoo kannustavuuteen”, niin miksi MediaPexin työntekijöillä ei ole oikeutta edes 12 tuntisena työpäivänä ruokataukoon, vaan jokainen ruokatauko vähennetään työajasta ja siten palkasta?
3. Jos rötösryhmä ”uskoo kannustavuuteen”, niin miksi MediaPexin puhetyöläisten aamuvuoro alkaa 08:45, vaikka palkka alkaa juosta vasta 09:00? Mitä kannustavaa on tehdä vuodessa yli 50 tuntia palkatonta työtä?
4. Jos rötösryhmä ”uskoo kannustavuuteen”, niin miksi toimiston päälliköiden palkkaus poljetaan surkeampaan silloin kun toimiston tulos on aiempaa parempi? Onko ”kannustavaa” se, että myyntipäällikkö hakee sossusta rahat vuokranmaksuun, ja suunnittelee vielä lainan hakemista pankista, koska MediaPexin ”kannustavuus” ei riitä elämiseen? (No saahan kuukauden viimeisenä perjantaina karamellin. Parempi Päivä, Enkkapäivä, Namusedän Lempipäivä...)
5. Jos rötösryhmä ”tulee myös jatkossa panostamaan reiluuteen”, niin onko reilua valehdella vastineessa sairaslomapalkan paikallisesta sopimisesta? Kun kysyimme eräältä aluemyyntipäälliköltä (kahdesti) miksi MediaPex ei maksa sairausajan palkkaa, hän vastasi: ”Firma ei maksa.” Piste. Samaa "paikallista sopimista" harrastavat toimistojen päälliköt. Heidän on pakko koska MediaPex ei harrasta sairauslomapalkan paikallista sopimista.
6. Jos rötösryhmä väittää olevansa ”luotettava toimija”, niin miksi MediaPexin työntekijät pakotetaan valehtelemaan jokaiselle kuluttajalle, että ”olet ollut ennenkin asiakkaana”, ”teille on lähetetty tarjouskuponki” tai ”teille on lähetetty näytenumero”, vaikka kuluttajalla ei olisi välttämättä mitään tekemistä MediaPexin tai kustantamon kanssa, tai kuluttajalle ei olisi koskaan lähetetty kuponkia tai näytenumeroa? Kuuluuko ”luotettavan toimijan” toimintaan valehtelu?
7. Onko ”luotettava toimija” myös sellainen, joka harrastaa ”Forman nettiperuutuksen”-tapaista epäoikeudenmukaista kaupanedistämistä, minkä viime perjantain pamfletissa paljastimme?
8. Onko ”luotettava toimija” myös sellainen, joka valehtelee toimiston päälliköille erään toisen toimiston tuloksista luodakseen sitä kuuluisaa illuusiota, kuplaa, joka poksahtaa kun päälliköt itse kysyvät puheenolleesta toimistosta todellisia tuloksia? Tarkoittaako MediaPexin ”avoin sisäinen viestintä” silmitöntä valehtelua?
9. Jos rötösryhmä ”tulee myös jatkossa panostamaan reiluuteen”, niin miksi MediaPex ei kuulu Erityispalveluiden työnantajaliittoon? Olemme nimittäin rötösherrain kanssa samaa mieltä ainoastaan yhdestä asiasta: ”Kasvu ei ole mahdollista ilman hyvää ja osaavaa henkilöstöä.” Nimenomaan. Ja tuon hyvän ja osaavan (silmiinkustun) henkilöstön poljetuista oikeuksista koko tämä keskustelu on saanut alkunsa. Rötösherrat jaksavat kyllä mielistellä puhetyöläistä karamellillä, mutta kohtuullista ja tavanomaista palkkaa, ja sairausajan palkkaa se ei suostu maksamaan. Miksi? Siksi, että se olisi pois Rötösherralta itseltään. Mutta jos MediaPex kuuluisi EK:n, niin silloin Työehtosopimus katkaisisi Rötösherran kynnet, ja työntekijöiden perusoikeuksia kunnioitettaisiin. Epäkohdat ratkeaisivat automaattisesti. Mutta koska MediaPex ei ole reilu, ei kannustava, eikä luotettava toimija, se ei halua antaa puhetyöläisilleen sitä, mikä heille kuuluu.
10. Ja kuinka rötösherrat ovatkin sattuneet juuri näinä päivinä ”selvittämään (jotain) tulkintaa”, kun blogimme on ryhtynyt paljastamaan tosiasioita tuosta ”luotettavasta ja avoimesta toimijasta”? Eikö tuollainen ”tulkinnan selvittely” kuulosta pelkältä hätävalheelta?
Näillä 10 pikkuhuomautuksella pudotimme pohjan Rötösherran läpilahosta purresta. Voi siis kysyä, millaisiin valheisiin Rötösherra on jatkossa valmis tukkiakseen vuodot?
tiistai 30. maaliskuuta 2010
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Rötösherran ja Kokoomuksen kuherruskuukausi
Suomi on siitä outo oikeusvaltio, ettei kaikkien tarvitse kunnioittaa lakeja. Jos lakiin on kirjoitettu, että työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan, niin Rötösherra voi pyyhkiä lailla perseensä hallituksen rähmivän silmän alla. Ja sitten kun kansalaisjournalistit nykäisevät hallitusta hihasta, niin yksi kokoomuslainen alkaa syytellä haukkumisesta. Hullu ämmä, naapurimme sanoisi.
Niin juuri. Mehän vain kysyimme onko Ulla Karvo paholaisen asianajaja, ja mikä pelottavinta, Karvo ei kieltänyt sitä. Ja outoa myös se, ettei muita kokoomuslaisia kiinnosta onko heidän joukossaan Paholaisen asianajaja, tai jopa palvoja. On siis täysin mahdollista, että kokoomuksen ryhmäkokouksissa tehdään aivan muuta kuin juodaan pullakahvia. Mitä? Sitä kansa ei halua edes kuvitella.
Mutta ko. joukkiolla on tällä hetkellä valta kirjoittaa ja uudelleen kirjoittaa sitä kirjaa, jota Suomen laiksi kutsutaan. Kyseistä tiiliskivi-romaania sen enempää referoimatta muistutamme, että jos kansalainen veneilee ilman liivejä, häntä voidaan rangaista. Jos kansalainen autoilee ylinopeutta (tyhjällä autiolla käyttämättömällä) tiellä, häntä voidaan rangaista. Jos kansalainen tiputtaa pontikkaa janoonsa, häntä voidaan rangaista. Mutta kun Rötösherra riistää työntekijöidensä perusoikeudet, varastaa heidän rahansa, niin Rötösherraa suojellaan.
Suomen laki onkin sellainen runokokoelma, että sillä läimitään kansalaista korville kaikista mitättömistä virheistä, erehdyksistä, ja kömmähdyksistä joista ei aiheudu harmia kenellekään, samalla kun sillä suojellaan järjestelmällistä riistoa harjoittavaa Rötösherraa. Voi siis kysyä, onko Suomen laki kirjoitettu palvelemaan Rötösherraa ja alistamaan kansaa? Ja mikä sitten erottaa kansalaisen ja Rötösherran? Kravattiko? Tuo kurkkuun sidottu lärpäke? Antaako sellainen oikeuden tehdä mitä huvittaa? Alistaa ja riistää? Varastaa ja orjuuttaa?
Näitä kysymyksiä pohtiessa alkaa aina hirvittää: Osta kravatti ja sikaile, niin sinut palkitaan. Ja Suomiko oikeusvaltio?
Onneksi paholaisen asianajajien joukkoon on livahtanut Iso Mies pohjoisesta. Emme tarkoita Väyrysen Paavoa, tuota politiikan jättiläistä, joka ei edelleenkään ole jaksanut kommentoida MediaPexin rötöstelyä. Tarkoitamme Esko-Juhani Tennilää. Hän on ollut meihin yhteydessä. Siitä suurkiitos Esko-Juhanille ja hänen avustajalleen Auli Herttuaiselle. He ovat sanoneet, että me olemme liikkeellä oikealla asialla. Me olemme sitoutumattomia, he tietävät sen, eikä heillä ole mitään tekemistä vennamolaisen retoriikan kanssa. Mutta työoikeuksien puolustajina he näkevät asioiden taakse eivätkä takerru pintarakenteeseen toisin kuin kokoomuksen Karvo, joka ilmeisesti miettii sitä, pitäisikö tukka sittenkin värjätä punaiseksi, jotta epäkohta korjaantuisi. Mutta kampaajalla käynti ei maailmaa pelasta, joten Karvo voisi ottaa mallia Tennilästä ja tunnustaa ääneen, kuinka surkea riistettyjen asema on. Ymmärrämme, että tunnustaminen ei kaikilta luonnistu. Se on valitettavaa. Kokoomus istuu hallituksessa, hallituksella on enemmistö eduskunnassa, ja eduskunta voi säätää lakeja, joilla Rötösherrojen porsastelut voidaan lopettaa - jos siihen vain löytyy tahtoa. Missä siis hyvä tahto?
Ei ainakaan Kokoomuksen ryhmäkokouksissa. Tiedä vaikka Rötösherrat kantaisivat sinne lehtiä jopa kotiin vietäväksi. Voi siis kysyä: onko korruptio räjähtänyt Kokoomuksen käsiin? Suomessahan on aina ollut korruptiota, on edelleen, ja tulee olemaan, ja siksi epäkohdat kiusaavat kansaa. Jos valtiokoneisto toimisi niin kuin junan vessa, Rötösherrat pysyisivät Herran nuhteessa. (Puusilmille tiedoksi: Älkää peljätkö, edellinen lause oli vain vertauskuva.)
Korostamme siis vielä Tennilän arvostettavaa elettä, jolla ei epäkohtaa välttämättä heti korjata. Mutta on se parempi kuin Karvon välinpitämättömyys. Karvoa ei siis kiinnosta riisto, vaan se miltä oma pärstä äänestäjän silmissä näyttää. Eikä siinä mitään, Karvo on ikäisekseen komia nainen. Onnittelut! Mutta kun ilmoitimme hänelle koko oikeudenmukaista maailmaa kiinnostavasta blogistamme, niin Karvo kiiruhti kiillottamaan vain imagoaan. Totta kai hän tykkää hyvinpalkatusta työstä isossa kivitalossa Helsingin keskustassa. Miksi ei tykkäisi? Stockmanille ja Tallinnaan pääsee tuossa tuokiossa, palkka riittää parturissa käyntiin ja työn ohessa jää aikaa haukkua niitä, jotka uskaltavat taistella työoikeuksiensa puolesta.
Ihmetys ei ollutkaan suuri, kun ilmoitimme Karvon välinpitämättömyydestä hänen puoluekavereilleen. 52 kokoomuslaisesta vain kaksi kommentoi tapausta: Hemmingin Hanna-Leena ilmoitti, että on parempi kun Karvo kommentoi itse sanomisiaan, ja Karhuvaaran Arja vain kiitteli tiedosta. Olkaa hyvä vaan. Muut vaikenevat. Kokoomus. On siinäkin puolue. Kun blondi hölmöilee niin muut kääntävät selkänsä. ”Hoitakoon itse mokailunsa...” Ja tuollainen puolue miehittää eduskuntaa. Voi siis hyvällä syyllä kysyä, löytyykö Kokoomuksesta enemmänkin välinpitämättömiä blondeja? (Naapurimme huutaa taas, että löytyy). Selvä. Mutta tämän paljastuksen jälkeen yksikään rehellinen kansalainen ei äänestä ensi vaaleissa kokoomuksen karvoja, vaan ainoastaan ne, jotka välinpitämättömyydestä hyötyvät. Eli Rötösherrat. Siksi tulevalle ex-kansanedustaja Karvolle ei jää muuta vaihtoehdota kuin etsiä ensi vaalien jälkeen uusia töitä, mennä vaikka MediaPexille myymään Apua ilman takuupalkkaa ja sairausajan palkkaa.
Ja silloin se alkaa. Itku ja hampaiden kiristely. Ulla, laske siinä sitten senttisi. Kertyykö niistä maaginen 1052? Entä jos sairastut? Millä silloin elät? Vuokra? Puhelinlasku? Tyttären uudet jumppatossut? Miten sitten suu pannaan? Harmittaako? Varmasti, ja kun tuo 1052 ei täyty, niin sitten on parempi jäädä orjaksi kuin ruveta työttömäksi. Sitäkö haluat? Kansanedustajasta orjaksi? Huh-huh! Siinä vasta CV. Olisiko sittenkin pitänyt käyttää kansanedustajan ura vähän hyödellisemmin? Laittaa Rötösherrat kuriin? Taata työläisille asianmukainen ja kohtuullinen palkka ja sairausajan palkka? Mieti nyt. Valta on vielä sinulla. Mieti, haluatko ensi vaaleissa pienen ihmisen äänen vai oletko laskenut, että Rötösherrojen äänet riittävät uusintakierrokselle Suomen suurimpaan sirkukseen? Tai saahan niillä Rötösherrojen rahoilla näyttävät vaalimainokset, kampaukset ja jakkupuvut. Ja nehän pelin ratkaisee: jakkupuvut ja kasvonkohotukset. Eihän vaalivoittoon muuta tarvita. Vain rahaa. Ja sitähän Rötösherroilta löytyy. Siispä antaa Rötösherran rötöstellä vaalikampanjarahaa, ei pienen ihmisen tuska Kokoomuksen ryhmäkokoukseen kuulu.
Köyhät kyykkyyn! kiljuu Kansallinen kokoomus.
Jälkikirjoitus rehelliselle kansalle
Liittymällä johonkin seuraavista (tai kaikkiin) FB-ryhmiin, saat ilmoituksen blogiin päivitettävistä pamfleteista.
Rötösherrat hi*teen?
MediaPex macht frei
En vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina
Niin juuri. Mehän vain kysyimme onko Ulla Karvo paholaisen asianajaja, ja mikä pelottavinta, Karvo ei kieltänyt sitä. Ja outoa myös se, ettei muita kokoomuslaisia kiinnosta onko heidän joukossaan Paholaisen asianajaja, tai jopa palvoja. On siis täysin mahdollista, että kokoomuksen ryhmäkokouksissa tehdään aivan muuta kuin juodaan pullakahvia. Mitä? Sitä kansa ei halua edes kuvitella.
Mutta ko. joukkiolla on tällä hetkellä valta kirjoittaa ja uudelleen kirjoittaa sitä kirjaa, jota Suomen laiksi kutsutaan. Kyseistä tiiliskivi-romaania sen enempää referoimatta muistutamme, että jos kansalainen veneilee ilman liivejä, häntä voidaan rangaista. Jos kansalainen autoilee ylinopeutta (tyhjällä autiolla käyttämättömällä) tiellä, häntä voidaan rangaista. Jos kansalainen tiputtaa pontikkaa janoonsa, häntä voidaan rangaista. Mutta kun Rötösherra riistää työntekijöidensä perusoikeudet, varastaa heidän rahansa, niin Rötösherraa suojellaan.
Suomen laki onkin sellainen runokokoelma, että sillä läimitään kansalaista korville kaikista mitättömistä virheistä, erehdyksistä, ja kömmähdyksistä joista ei aiheudu harmia kenellekään, samalla kun sillä suojellaan järjestelmällistä riistoa harjoittavaa Rötösherraa. Voi siis kysyä, onko Suomen laki kirjoitettu palvelemaan Rötösherraa ja alistamaan kansaa? Ja mikä sitten erottaa kansalaisen ja Rötösherran? Kravattiko? Tuo kurkkuun sidottu lärpäke? Antaako sellainen oikeuden tehdä mitä huvittaa? Alistaa ja riistää? Varastaa ja orjuuttaa?
Näitä kysymyksiä pohtiessa alkaa aina hirvittää: Osta kravatti ja sikaile, niin sinut palkitaan. Ja Suomiko oikeusvaltio?
Onneksi paholaisen asianajajien joukkoon on livahtanut Iso Mies pohjoisesta. Emme tarkoita Väyrysen Paavoa, tuota politiikan jättiläistä, joka ei edelleenkään ole jaksanut kommentoida MediaPexin rötöstelyä. Tarkoitamme Esko-Juhani Tennilää. Hän on ollut meihin yhteydessä. Siitä suurkiitos Esko-Juhanille ja hänen avustajalleen Auli Herttuaiselle. He ovat sanoneet, että me olemme liikkeellä oikealla asialla. Me olemme sitoutumattomia, he tietävät sen, eikä heillä ole mitään tekemistä vennamolaisen retoriikan kanssa. Mutta työoikeuksien puolustajina he näkevät asioiden taakse eivätkä takerru pintarakenteeseen toisin kuin kokoomuksen Karvo, joka ilmeisesti miettii sitä, pitäisikö tukka sittenkin värjätä punaiseksi, jotta epäkohta korjaantuisi. Mutta kampaajalla käynti ei maailmaa pelasta, joten Karvo voisi ottaa mallia Tennilästä ja tunnustaa ääneen, kuinka surkea riistettyjen asema on. Ymmärrämme, että tunnustaminen ei kaikilta luonnistu. Se on valitettavaa. Kokoomus istuu hallituksessa, hallituksella on enemmistö eduskunnassa, ja eduskunta voi säätää lakeja, joilla Rötösherrojen porsastelut voidaan lopettaa - jos siihen vain löytyy tahtoa. Missä siis hyvä tahto?
Ei ainakaan Kokoomuksen ryhmäkokouksissa. Tiedä vaikka Rötösherrat kantaisivat sinne lehtiä jopa kotiin vietäväksi. Voi siis kysyä: onko korruptio räjähtänyt Kokoomuksen käsiin? Suomessahan on aina ollut korruptiota, on edelleen, ja tulee olemaan, ja siksi epäkohdat kiusaavat kansaa. Jos valtiokoneisto toimisi niin kuin junan vessa, Rötösherrat pysyisivät Herran nuhteessa. (Puusilmille tiedoksi: Älkää peljätkö, edellinen lause oli vain vertauskuva.)
Korostamme siis vielä Tennilän arvostettavaa elettä, jolla ei epäkohtaa välttämättä heti korjata. Mutta on se parempi kuin Karvon välinpitämättömyys. Karvoa ei siis kiinnosta riisto, vaan se miltä oma pärstä äänestäjän silmissä näyttää. Eikä siinä mitään, Karvo on ikäisekseen komia nainen. Onnittelut! Mutta kun ilmoitimme hänelle koko oikeudenmukaista maailmaa kiinnostavasta blogistamme, niin Karvo kiiruhti kiillottamaan vain imagoaan. Totta kai hän tykkää hyvinpalkatusta työstä isossa kivitalossa Helsingin keskustassa. Miksi ei tykkäisi? Stockmanille ja Tallinnaan pääsee tuossa tuokiossa, palkka riittää parturissa käyntiin ja työn ohessa jää aikaa haukkua niitä, jotka uskaltavat taistella työoikeuksiensa puolesta.
Ihmetys ei ollutkaan suuri, kun ilmoitimme Karvon välinpitämättömyydestä hänen puoluekavereilleen. 52 kokoomuslaisesta vain kaksi kommentoi tapausta: Hemmingin Hanna-Leena ilmoitti, että on parempi kun Karvo kommentoi itse sanomisiaan, ja Karhuvaaran Arja vain kiitteli tiedosta. Olkaa hyvä vaan. Muut vaikenevat. Kokoomus. On siinäkin puolue. Kun blondi hölmöilee niin muut kääntävät selkänsä. ”Hoitakoon itse mokailunsa...” Ja tuollainen puolue miehittää eduskuntaa. Voi siis hyvällä syyllä kysyä, löytyykö Kokoomuksesta enemmänkin välinpitämättömiä blondeja? (Naapurimme huutaa taas, että löytyy). Selvä. Mutta tämän paljastuksen jälkeen yksikään rehellinen kansalainen ei äänestä ensi vaaleissa kokoomuksen karvoja, vaan ainoastaan ne, jotka välinpitämättömyydestä hyötyvät. Eli Rötösherrat. Siksi tulevalle ex-kansanedustaja Karvolle ei jää muuta vaihtoehdota kuin etsiä ensi vaalien jälkeen uusia töitä, mennä vaikka MediaPexille myymään Apua ilman takuupalkkaa ja sairausajan palkkaa.
Ja silloin se alkaa. Itku ja hampaiden kiristely. Ulla, laske siinä sitten senttisi. Kertyykö niistä maaginen 1052? Entä jos sairastut? Millä silloin elät? Vuokra? Puhelinlasku? Tyttären uudet jumppatossut? Miten sitten suu pannaan? Harmittaako? Varmasti, ja kun tuo 1052 ei täyty, niin sitten on parempi jäädä orjaksi kuin ruveta työttömäksi. Sitäkö haluat? Kansanedustajasta orjaksi? Huh-huh! Siinä vasta CV. Olisiko sittenkin pitänyt käyttää kansanedustajan ura vähän hyödellisemmin? Laittaa Rötösherrat kuriin? Taata työläisille asianmukainen ja kohtuullinen palkka ja sairausajan palkka? Mieti nyt. Valta on vielä sinulla. Mieti, haluatko ensi vaaleissa pienen ihmisen äänen vai oletko laskenut, että Rötösherrojen äänet riittävät uusintakierrokselle Suomen suurimpaan sirkukseen? Tai saahan niillä Rötösherrojen rahoilla näyttävät vaalimainokset, kampaukset ja jakkupuvut. Ja nehän pelin ratkaisee: jakkupuvut ja kasvonkohotukset. Eihän vaalivoittoon muuta tarvita. Vain rahaa. Ja sitähän Rötösherroilta löytyy. Siispä antaa Rötösherran rötöstellä vaalikampanjarahaa, ei pienen ihmisen tuska Kokoomuksen ryhmäkokoukseen kuulu.
Köyhät kyykkyyn! kiljuu Kansallinen kokoomus.
Jälkikirjoitus rehelliselle kansalle
Liittymällä johonkin seuraavista (tai kaikkiin) FB-ryhmiin, saat ilmoituksen blogiin päivitettävistä pamfleteista.
Rötösherrat hi*teen?
MediaPex macht frei
En vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina
perjantai 26. maaliskuuta 2010
MediaPexin Perikato. Osa I
Moraalittomuus on mierontiensä kulkenut. Tämän pamfletin aikana Rötösherra hikoilee kuin Führer huhtikuun 30. päivänä 1945. Vaihtoehtoja on enää yksi: maksaa puhetyöläisille sairausajanpalkkaa, ja kohtuullista ja asianmukaista palkkaa.
Moraalittomuuteen liittyy olennaisesti epärehellisyys, ja epärehellisyyteen valehtelu. Ja kun valheita syljetään tarpeeksi, niistä syntyy verkko joka leviää yhteiskuntaan kuin syöpä. Ja tuo valheidenverkko on ainoa MediaPexiä hengissä pitävä voima. Se on Rötösherrojen luomus. Oikotie rikkauteen, mutta myös kiitotie Perikatoon.
Totuuden raikas tuuli repii valheidenverkot yhdessä yössä. Niin kävi vuonna 1998. Silloin hovioikeuden mielestä MediaPexin entisen toimitusjohtajan Peter Nybergin vaimo Anja Nyberg "syyllistyi veljensä Antti Alastalon kanssa törkeään velallisen epärehellisyyteen.” Näin sanotaan Talouselämän verkkosivuilla. Toimittaja Jyrki Alkio toteaa suoraan, että Sentican sijoitusjohtaja Wentzelin kehumat perusasiat eivät olleet kunnossa MediaPexin edeltäjässä Lustimossa: ”Lustimo myi liiketoimintansa syksyllä 1998 MediaPexille. Sen jälkeen yhtiön rahavarat siirrettiin verottajan tavoittamattomiin.”
Joten onko enää epäselvää minkälaisesta alkulimasta Rötösherrojen nykyinen rahasampo on peräisin? Emme syytä valheenverkosta puhetyöläisiä, sillä tapana ei ole syyttää keskitysleireistä nöyryytettyjä saksalaisia. Pajunköysi on Rötösherran punoma. Mutta koska valheenverkko on valtava, voimme paljastaa siitä vain pienen osan kerrallaan:
”Valehtelu asikkaille ja sidosryhmille”
Jos puhetyöläistä käsketään hehkuttamaan kylkiäisenä desing-tuotetta, jonka sijasta kuluttaja saa hikiset jumppatossut, onko se harhaanjohtavaa myynnin edistämistä? On. Jos puhetyöläistä käsketään lupaamaan risteilylahjakortti, joka on voimassa huhtikuun loppuun asti, mutta jonka kuluttaja saa vasta äitienpäivänä, onko se harhaanjohtavaa myynnin edistämistä? On. Jos puhetyöläistä käsketään lupaamaan Kotivinkin Jouluherkut-erikoisnumero jouluun mennessä, mutta jonka kuluttaja saa laskiaisena, onko se harhaanjohtavaa myynnin edistämistä? On. (Tietenkin jouluherkuista voi leipoa laskiaispullia, ja jopa pääsiäiskakkuja, mutta...) Ja jos puhetyöläistä käsketään myymään 6 kuukauden tilausjaksoa, joka ”ei velvoita jatkotilauksiin”, mutta joka on kestotilaus minkä kuluttaja joutuu itse muuttamaan määräaikaiseksi, onko se rehellistä puhetta? Ei.
Jälkimmäisin kusetus on peräisin kustantajien munasta, joka siittää epäsikiö-järjestelmiä jotta kuluttajan olisi mahdoton päästä lehdistä eroon. Esimerkiksi Forma-kustantamo lopetti syksyllä 2009 nettiperuutus-mahdollisuuden, koska sillä oli helppo muuttaa kestotilaukset määräaikaiseksi. Ja koska netti-peruutus oli tehokas keino suostutella kuluttajia, MediaPex lupasi peruuttaa tilaukset kuluttajan puolesta, ja ilmeisesti Formalta salassa, sillä Forma ei varmasti olisi hyväksynyt sitä, että MediaPex, jonka tarkoitus on myydä, myös peruttaa tilaukset, eli tökkii reikiä kustantamon rahapussiin. Mutta kun Forma lakkautti nettiperuutuksen, miten kuluttajille luvattujen peruutusten kävi?
Huonosti. Kuluttajat saivat peruuttaa tilaukset itse. Eli osa kuluttajista osti lehtiä vain siksi, että MediaPex lupasi peruuttaa jatkotilaukset kuluttajan puolesta. Ja tämä lupaus oli monen suostumus kaupanteolle. Mutta lupausta ei pystytty pitämään enää sen jälkeen, kun Forma oli sabotoinut nettiperuutuksen. Toisin sanoen: MediaPexin hengissä pysyminen perustuu harhaanjohtamiselle siksi, koska Rötösherrat haluavat rikastua epäeettisin keinoin, jollaista on myös sairausajan palkan maksamatta jättäminen.
Ja nyt meitä kiinnostaa se, että vieläkö Forman Jaakko Lempinen ja Yhtyneiden Kuvalehtien Markus Rouhiainen pitävät MediaPexiä "luotettavana"? Näin he ovat sanoneet PexPressissä, eli MediaPexin henkilöstö- ja sidosryhmälehdessä. Ja koska kysymys on niin mielenkiintoinen, olemme lähettäneet linkimme Formalle, Sanoma Magazinesille, A-lehdille ja Yhtyneille Kuvalehdille. Niitä varmasti kiinnostaa millaista mainosta MediaPex heille tuo, koska lehtikaupassa on kyse kustantamon maineesta. Ja maineessa on firman tulevaisuus. Sitä ei MediaPexillä enää ole.
”Tyhjän myyminen”
Kun yhden kustantamon rengiksi alistettu myyntitoimisto kauppaa Rötösherrojen ahneudessa myös toisten kustantamoiden lehtiä, puhetyöläinen ei valitettavasti voi tietää onko kuluttajalla ko. kustantajan karenssia, eli aikaa, jolloin uutta tilausta ei voi tehdä. Koska puhetyöläinen ei sitä tiedä, hän myy kuluttajalle lehden, joka ei välttämättä koskaan mene perille. Eli tehdään kaupat tuotteesta, jota ostaja ei saa. Onneksi kyse on jätepaperista eikä lääkkeistä, mutta siitä huolimatta tyhjän myyminen on kuluttajan harhaanjohtamista. Ja kukapa muu olisi syyllinen valehteluun kuin itse Rötösherra, joka ei pelkää mitään muuta kuin elintasonsa laskua.
Onneksi tyhjän myyminen ei heitä rikastuta, mutta se ei tee valehtelusta sen rehellisempää. Päinvastoin. Mutta siitä huolimatta Rötösherrat mainostavat firmaansa REILUN PELIN JÄSENinä. He kantavat otsassaan Asiakkuusmarkkinointiliiton leimaa, jonka Telemarkkinoinnin Käytännesäännöissä lukee mm. seuraavaa:
Rötösherrat rikkovat kaikkia em. sääntöjä. Jos kestotilaus on luvattu muuttaa kuluttajan puolesta määräaikaiseksi, jota ei kuitenkaan tehdä, se on harhaanjohtavaa myynnin edistämistä. Kun myyntineuvottelussa korostetaan risteilylahjakorttia, jota kuluttaja ei välttämättä koskaan saa, niin päähuomio ei ole tavarassa vaan kylkiäisessä. Ja sen lisäksi ainakin pohjoisimmassa konttorissa huijataan kansaa klo 21.00 asti. Eli herätellään mummoja yöunilta vain siksi, että Rötösherra haluaa heidän viimeiset rahansa. Ja kun tähän lisätään vielä se, että vaikka puhetyöläisellä on ”tiedonantovelvollisuus kertoa asiakkaalle, kuinka kauan tarjous on voimassa”, puhetyöläinen ei sitä voi kertoa, koska hän ei sitä tiedä, koska Rötösherrat eikä kustantamot sitä heille kerro. Ja siitä huolimatta Rötösherrat julistavat olevansa REILUN PELIN JÄSENiä. Siksi me haluamme tietää, mitä Kuluttajansuojavirasto sanoo tällaisesta sikailusta. Odotamme innolla viraston vastausta. Innolla odotamme myös Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmän vastausta kysymykseen:
”Onko Ulla Karvo paholaisen asianajaja?”
Kysymys sisältää jo sen julkituodun tosiasian, että kun ilmoitimme helmikuun 25. päivä Karvolle Rötösherrojen moraalittomuudesta, Karvo vastasi näin:
Vääryys ei kestä päivänvaloa. Hukkuvat tarttuvat oljenkorsiin. Rötösherrat kompuroivat tylsillä luistimillaan heikolla jäällä. Jää ritisee jo. Kaikkia ei voida pelastaa, mutta me ojennamme Rötösherroille nyrkkimme, josta sojottaa keskisormi. Tarttumalla siihen Rötösherrat voivat pelastua, sillä sormessamme on voima, joka litistää heidät maksamaan puhetyöläisilleen sekä sairausajan palkkaa että kohtuullista ja asianmukaista palkkaa. Keskisormemme siis opettaa moraalifilosofiaa, koska Kokoomuksen karvoista ei ole mihinkään. Vai onko Karvo välinpitämätön? Jos on, niin ovatko tuollaiset karvat kansanedustajapaikkansa arvoisia? Eivät! Sillä Suomen kansa on rehellistä toisin kuin Rötösherrat ja heitä suojelevat varatuomari-blondit. Eikä nyt riitä vain se, että käydään kampaajalla värjäämässä tukka punaiseksi. Nyt tarvitaan tekoja! Ja turha on Rötösherran poliisille itkeä, sillä konstaapeli Reinikainen nauraa itsensä hengiltä. Eihän kukaan ole niin ääliö, että lukisi näiltä riveiltä uhkauksia. Joten Rötösherra: joko tunnet kylmän hien valuvan? Jos et, taidat olla psykopaatti. Führer ainakin oli. Ja hän päätti päivänsä oman kätensä kautta.
Moraalittomuuteen liittyy olennaisesti epärehellisyys, ja epärehellisyyteen valehtelu. Ja kun valheita syljetään tarpeeksi, niistä syntyy verkko joka leviää yhteiskuntaan kuin syöpä. Ja tuo valheidenverkko on ainoa MediaPexiä hengissä pitävä voima. Se on Rötösherrojen luomus. Oikotie rikkauteen, mutta myös kiitotie Perikatoon.
Totuuden raikas tuuli repii valheidenverkot yhdessä yössä. Niin kävi vuonna 1998. Silloin hovioikeuden mielestä MediaPexin entisen toimitusjohtajan Peter Nybergin vaimo Anja Nyberg "syyllistyi veljensä Antti Alastalon kanssa törkeään velallisen epärehellisyyteen.” Näin sanotaan Talouselämän verkkosivuilla. Toimittaja Jyrki Alkio toteaa suoraan, että Sentican sijoitusjohtaja Wentzelin kehumat perusasiat eivät olleet kunnossa MediaPexin edeltäjässä Lustimossa: ”Lustimo myi liiketoimintansa syksyllä 1998 MediaPexille. Sen jälkeen yhtiön rahavarat siirrettiin verottajan tavoittamattomiin.”
Joten onko enää epäselvää minkälaisesta alkulimasta Rötösherrojen nykyinen rahasampo on peräisin? Emme syytä valheenverkosta puhetyöläisiä, sillä tapana ei ole syyttää keskitysleireistä nöyryytettyjä saksalaisia. Pajunköysi on Rötösherran punoma. Mutta koska valheenverkko on valtava, voimme paljastaa siitä vain pienen osan kerrallaan:
”Valehtelu asikkaille ja sidosryhmille”
Jos puhetyöläistä käsketään hehkuttamaan kylkiäisenä desing-tuotetta, jonka sijasta kuluttaja saa hikiset jumppatossut, onko se harhaanjohtavaa myynnin edistämistä? On. Jos puhetyöläistä käsketään lupaamaan risteilylahjakortti, joka on voimassa huhtikuun loppuun asti, mutta jonka kuluttaja saa vasta äitienpäivänä, onko se harhaanjohtavaa myynnin edistämistä? On. Jos puhetyöläistä käsketään lupaamaan Kotivinkin Jouluherkut-erikoisnumero jouluun mennessä, mutta jonka kuluttaja saa laskiaisena, onko se harhaanjohtavaa myynnin edistämistä? On. (Tietenkin jouluherkuista voi leipoa laskiaispullia, ja jopa pääsiäiskakkuja, mutta...) Ja jos puhetyöläistä käsketään myymään 6 kuukauden tilausjaksoa, joka ”ei velvoita jatkotilauksiin”, mutta joka on kestotilaus minkä kuluttaja joutuu itse muuttamaan määräaikaiseksi, onko se rehellistä puhetta? Ei.
Jälkimmäisin kusetus on peräisin kustantajien munasta, joka siittää epäsikiö-järjestelmiä jotta kuluttajan olisi mahdoton päästä lehdistä eroon. Esimerkiksi Forma-kustantamo lopetti syksyllä 2009 nettiperuutus-mahdollisuuden, koska sillä oli helppo muuttaa kestotilaukset määräaikaiseksi. Ja koska netti-peruutus oli tehokas keino suostutella kuluttajia, MediaPex lupasi peruuttaa tilaukset kuluttajan puolesta, ja ilmeisesti Formalta salassa, sillä Forma ei varmasti olisi hyväksynyt sitä, että MediaPex, jonka tarkoitus on myydä, myös peruttaa tilaukset, eli tökkii reikiä kustantamon rahapussiin. Mutta kun Forma lakkautti nettiperuutuksen, miten kuluttajille luvattujen peruutusten kävi?
Huonosti. Kuluttajat saivat peruuttaa tilaukset itse. Eli osa kuluttajista osti lehtiä vain siksi, että MediaPex lupasi peruuttaa jatkotilaukset kuluttajan puolesta. Ja tämä lupaus oli monen suostumus kaupanteolle. Mutta lupausta ei pystytty pitämään enää sen jälkeen, kun Forma oli sabotoinut nettiperuutuksen. Toisin sanoen: MediaPexin hengissä pysyminen perustuu harhaanjohtamiselle siksi, koska Rötösherrat haluavat rikastua epäeettisin keinoin, jollaista on myös sairausajan palkan maksamatta jättäminen.
Ja nyt meitä kiinnostaa se, että vieläkö Forman Jaakko Lempinen ja Yhtyneiden Kuvalehtien Markus Rouhiainen pitävät MediaPexiä "luotettavana"? Näin he ovat sanoneet PexPressissä, eli MediaPexin henkilöstö- ja sidosryhmälehdessä. Ja koska kysymys on niin mielenkiintoinen, olemme lähettäneet linkimme Formalle, Sanoma Magazinesille, A-lehdille ja Yhtyneille Kuvalehdille. Niitä varmasti kiinnostaa millaista mainosta MediaPex heille tuo, koska lehtikaupassa on kyse kustantamon maineesta. Ja maineessa on firman tulevaisuus. Sitä ei MediaPexillä enää ole.
”Tyhjän myyminen”
Kun yhden kustantamon rengiksi alistettu myyntitoimisto kauppaa Rötösherrojen ahneudessa myös toisten kustantamoiden lehtiä, puhetyöläinen ei valitettavasti voi tietää onko kuluttajalla ko. kustantajan karenssia, eli aikaa, jolloin uutta tilausta ei voi tehdä. Koska puhetyöläinen ei sitä tiedä, hän myy kuluttajalle lehden, joka ei välttämättä koskaan mene perille. Eli tehdään kaupat tuotteesta, jota ostaja ei saa. Onneksi kyse on jätepaperista eikä lääkkeistä, mutta siitä huolimatta tyhjän myyminen on kuluttajan harhaanjohtamista. Ja kukapa muu olisi syyllinen valehteluun kuin itse Rötösherra, joka ei pelkää mitään muuta kuin elintasonsa laskua.
Onneksi tyhjän myyminen ei heitä rikastuta, mutta se ei tee valehtelusta sen rehellisempää. Päinvastoin. Mutta siitä huolimatta Rötösherrat mainostavat firmaansa REILUN PELIN JÄSENinä. He kantavat otsassaan Asiakkuusmarkkinointiliiton leimaa, jonka Telemarkkinoinnin Käytännesäännöissä lukee mm. seuraavaa:
”Myyjä ei saa käyttää edistääkseen myyntiä totuudenvastaisia eikä harhaanjohtavia menettelytapoja.”
”Kylkiäiset eivät saa hallita myyjän myyntipuhetta, vaan päähuomio tulee kiinnittää myytävään tavaraan tai palveluun.”
”Sovelias soittoaika maanantaista perjantaihin on kello 9.00–20.30”
Rötösherrat rikkovat kaikkia em. sääntöjä. Jos kestotilaus on luvattu muuttaa kuluttajan puolesta määräaikaiseksi, jota ei kuitenkaan tehdä, se on harhaanjohtavaa myynnin edistämistä. Kun myyntineuvottelussa korostetaan risteilylahjakorttia, jota kuluttaja ei välttämättä koskaan saa, niin päähuomio ei ole tavarassa vaan kylkiäisessä. Ja sen lisäksi ainakin pohjoisimmassa konttorissa huijataan kansaa klo 21.00 asti. Eli herätellään mummoja yöunilta vain siksi, että Rötösherra haluaa heidän viimeiset rahansa. Ja kun tähän lisätään vielä se, että vaikka puhetyöläisellä on ”tiedonantovelvollisuus kertoa asiakkaalle, kuinka kauan tarjous on voimassa”, puhetyöläinen ei sitä voi kertoa, koska hän ei sitä tiedä, koska Rötösherrat eikä kustantamot sitä heille kerro. Ja siitä huolimatta Rötösherrat julistavat olevansa REILUN PELIN JÄSENiä. Siksi me haluamme tietää, mitä Kuluttajansuojavirasto sanoo tällaisesta sikailusta. Odotamme innolla viraston vastausta. Innolla odotamme myös Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmän vastausta kysymykseen:
”Onko Ulla Karvo paholaisen asianajaja?”
Kysymys sisältää jo sen julkituodun tosiasian, että kun ilmoitimme helmikuun 25. päivä Karvolle Rötösherrojen moraalittomuudesta, Karvo vastasi näin:
”Epäoikeudenmukaisuuksia ja ongelmia löytynee kaikilta yhteiskunnan sektoreilta.”Onko Karvolla kaikki siis kotona? Ei. Hän on eronnut. Mutta erosta huolimatta hän on edelleen oikeustieteen lisensiaatti ja varatuomari. Se tarkoittaa sitä, että hänen pitäisi tuntea oikea ja väärä, sillä laki on kirjaan kirjoitettua moraalia. Ja tässä yhteiskunnassa on (ainakin) ollut vallalla sellainen moraalikäsitys, että valehtelu on väärin, ja todenpuhuminen oikein. Ja nyt kun me puhumme totta, Rötösherrat uhkaavat meitä poliisitutkinnalla. Eikö se kuulosta juuri siltä, että Rötösherran sulkijalihas alkaa reistailla peflettiemme ristitulessa?
Vääryys ei kestä päivänvaloa. Hukkuvat tarttuvat oljenkorsiin. Rötösherrat kompuroivat tylsillä luistimillaan heikolla jäällä. Jää ritisee jo. Kaikkia ei voida pelastaa, mutta me ojennamme Rötösherroille nyrkkimme, josta sojottaa keskisormi. Tarttumalla siihen Rötösherrat voivat pelastua, sillä sormessamme on voima, joka litistää heidät maksamaan puhetyöläisilleen sekä sairausajan palkkaa että kohtuullista ja asianmukaista palkkaa. Keskisormemme siis opettaa moraalifilosofiaa, koska Kokoomuksen karvoista ei ole mihinkään. Vai onko Karvo välinpitämätön? Jos on, niin ovatko tuollaiset karvat kansanedustajapaikkansa arvoisia? Eivät! Sillä Suomen kansa on rehellistä toisin kuin Rötösherrat ja heitä suojelevat varatuomari-blondit. Eikä nyt riitä vain se, että käydään kampaajalla värjäämässä tukka punaiseksi. Nyt tarvitaan tekoja! Ja turha on Rötösherran poliisille itkeä, sillä konstaapeli Reinikainen nauraa itsensä hengiltä. Eihän kukaan ole niin ääliö, että lukisi näiltä riveiltä uhkauksia. Joten Rötösherra: joko tunnet kylmän hien valuvan? Jos et, taidat olla psykopaatti. Führer ainakin oli. Ja hän päätti päivänsä oman kätensä kautta.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Parempi piippu suden suussa
Viime päivinä Oikeustaistelua on kritisoitu siitä, että Puna Hilkka on työntänyt piipun vain yhden suden suuhun. Mutta koska Puna Hilkalla ei ole joukkotuhoaseita, hän ampuu sudet yksitellen. No ei Hilkka susia oikeasti ammu. Vertauskuvat ovat vain vertauskuvia, joten Hilkka nylkee sudet elävältä. No sekin oli vain vertauskuva.
Aktivistina Puna Hilkka rapsuttaa sutta korvan takaa heti kun se on jolkottanut neuvottelupöytään. Ilmaisimme nimittäin tänään olemassaolomme Rötösherroille, ja ehdotimme että jatkaisimme yhtä rakentavassa hengessä. Lauman alfa-uros vastasi klo 21:45 näin:
Saatuamme puheenvuoron, ilmoitimme seuraavaa:
Se on totta, ja toinen tosiasia on se, että me haluamme neuvotella hyväksikäytön lopettamisesta, sillä ratkaisu on näin yksinkertainen:
Tekemällä niin MediaPex osoittaa toimintansa olevan moraalisesti hyväksyttävää. Ja sitten kun lain vaatimia vähimmäisehtoja noudatetaan, se helpottaa työntekijöiden sitoutumista yritykseen, parantaa luottamusta, ilmapiiriä ja tulosta, joista ainoastaan jälkimainittu kiinnostaa Rötösherroja. Ja siinä he tekevät virheen, sillä ahneudesta johtuvat moraalittomat ratkaisut ovat väärin laskelmoituja.
Emme kuitenkaan puhu ”rikollisiin tekoihin johtaneesta sairaalloisesta ahneudesta”, sillä lakimiehemme mukaan ”rikos on teko tai laiminlyönti, josta on säädetty rangaistus rikoslaissa”. Siksi lakimiehemme ei suosittele ”asian kytkemistä rikoslakiin”. Mutta kuten jokainen tietää, Antti Veikko Ilmari Siltavuori ei ollut rikollinen ennen kuin oikeus oli langettanut tuomion. Siihen asti lastenraiskaaja-murhaaja-ruumiin-polttaja oli vain moraaliton kansalainen vähän samaan tapaan kuin kuka tahansa maailman monista rötösherroista.
Moraalittomat ratkaisut ovat väärin laskelmoitua, niin kuin jo sanoimme, koska rötösherrat luulevat saavuttavansa siten suuremman voiton: ahneudessaan herrat ovat kuin lampaita teurastava susilauma. Verenhimon sokaisemana sudet eivät huomaa Tuomaria, joka ampuu JULKAISE TEKSTI-painikkeella mielikuva-luoteja, jotka haavoittavat ja lopulta kellistävät lauman (jos elukat eivät suostu parantamaan tapojaan).
Edelliset kappaleet eivät ole vastaus kritiikkiin. Vastauksen annamme tässä:
Puna Hilkka ei voi syyttää Iso Pahaa Sutta raiskauksesta, ellei Puna Hilkalla ole todisteita siitä, että Susi on raiskannut hänet. Ja sitä paitsi perätön syyte olisi herjausta. Mutta nyt Puna Hilkka ei herjaa. Puha Hilkalla on todisteet siitä, että Rötösherran toiminta on moraalitonta. Siksi Puna Hilkka on työntänyt piipun vain yhden suden suuhun. Totta kai Hilkka työntäisi mielikuva-käsikranaatit kaikkien maailman rötösherrojen suihun, jos Hilkalla olisi verenpitävät todisteet.
Edellä mainitulla raiskaus-vertauksella olemme vaientaneet suurimman osa kriitikoista. Loput olemme vaientaneet tarinalla eräästä blondista.
Kun olimme ilmoittaneet MediaPexin harjoittamasta rötöstelystä seitsemälle kansanedustajalle, kokoomuksen Ulla Karvo vastasi meille näin:
Oi-joi! Karvon sanoista suorastaan paistaa palava halu parantaa maailmaa. Ilahduttavaa. Mutta tuollaiset palavahaluiset päättäjät ovat juuri niitä, jotka kannustavat susia lampaiden raateluun. Siksi me olemme vastanneet kriitikoillemme näin:
Ei todellakaan! Toisten pahuus ei anna kenellekään oikeutta pahuuteen. Tämä siitä huolimatta, että emme usko Jumalaan, emme Kantiin, emme suomalaisen käsipalloilun tulevaisuuteen. Mutta me uskomme erään ristiinnaulitun kansankiihottajan opetukseen, jota eräs filosofi kutsui kategoriseksi imperatiiviksi:
Haluavatko Rötösherra siis taloudelliseen tilanteeseen, jossa he horjuvat vaakalaudalla kuin Tivolissa, missä yksi onnellinen viskoo palloilla maalitaulua jotta keinulauta repsahtaisi, ja herra putoaisi tervaan ja höyheniin? (Edellä kuvatussa tilanteessa nimittäin rimpuilevat MediaPexin puhetyöläiset, koska heille ei makseta asianmukaista ja kohtuullista palkkaa, eikä sairausajan palkkaa.)
Mutta sitähän Rötösherra näköjään haluaa. Tervaa ja höyheniä. Miksi muuten Rötösherra on niin sokeita, että luulee pystyvänsä polkemaan työntekijöiden oikeuksia ilman, että yksikään avaa suutaan? Rötösherra suorastaan kaivaa verta nenästään. Mutta sitä iloa me emme Herralle suo. Ei! Me emme sotke nyrkkejämme sontaan. Puna Hilkka pitää ennemmin piipun Suden suussa niin kauan kunnes Susi nostaa tassunsa ja ulvoo:
Ja nälkä Sudelle tulee ennemmin tai myöhemmin, koska valtaosa saamastamme palautteesta on ollut kannustavaa, ja jos yhdessä asiassa olemme samaa mieltä Veikko Vennamon Sirkka-vaimo-vainaan kanssa, niin siitä, että kyllä kansa tietää.
Ja kyllähän kansa tietää. Jokainen kohtaamamme entinen tai nykyinen puhetyöläinen on sanonut, että Sanamme on tosi. Haluamme kuitenkin korostaa, että emme puhu, vaan paljastamme totuuden, ja paljastukset tulevat jatkumaan niin pitkään kunnes Susi on revitty teko-turkistaan. Ja sinä päivänä kun jokainen kansalainen on kuullut totuuden MediaPexistä, kukaan älyllinen olento ei siihen firmaan koske. Ja sinä päivänä kun Totuus on kansan tiedossa, jokainen, joka kuulee sanan MediaPex, yhdistää nimeen moraalittoman yritystoiminnan, työntekijöiden hyväksikäytön ja työoikeuksien polkemisen. Ja sinä päivänä kukaan ei enää lankea MediaPexin rekrytointi-propagandaan, eikä yksikään eettistä liiketoimintaa harjoittava yritys tee kauppaa MediaPexin kanssa. Ja sinä päivänä nykyiset puhetyöläiset ovat pudottaneet sankaluurinsa eikä uusi käsi kuuloketta nosta. Ja sinä päivänä MediaPexin toimistoissa vallitsee aution maan hiljaisuus.
Aktivistina Puna Hilkka rapsuttaa sutta korvan takaa heti kun se on jolkottanut neuvottelupöytään. Ilmaisimme nimittäin tänään olemassaolomme Rötösherroille, ja ehdotimme että jatkaisimme yhtä rakentavassa hengessä. Lauman alfa-uros vastasi klo 21:45 näin:
”Tiedoksenne että asia siirretään poliisitutkintaan siinä esiintyvien Mediapexin esimiehiin kohdistuvien uhkailujen ja perättömyyksien johdosta. IP-osoitteiden perusteella pystytään koneet ja tekijät tunnistamaan. Tiedossamme on ainakin Sodankylästä IP osoite joka on osallistunut kirjoitteluun. Mikäli omasta toimesta blogi suljetaan ja pysytään asiallisessa viestinnässä voidaan tutkinta peruuttaa.”
Saatuamme puheenvuoron, ilmoitimme seuraavaa:
”Hyvä että saatiin kissa pöydälle. Lukutaidoton lukee uhkauksia Raamatustakin. Perättömyyksiä ei ole. Vai maksatteko muka työntekijöillenne sairausloman palkkaa ja kohtuullista ja asianmukaista palkkaa? Ette. Ei siis perättömyyksiä. Ei siis uhkauksia.”
Se on totta, ja toinen tosiasia on se, että me haluamme neuvotella hyväksikäytön lopettamisesta, sillä ratkaisu on näin yksinkertainen:
MediaPex suostuu maksamaan työntekijöilleen sekä sairausajan palkkaa että kohtuullista ja tavanomaista palkkaa.
Tekemällä niin MediaPex osoittaa toimintansa olevan moraalisesti hyväksyttävää. Ja sitten kun lain vaatimia vähimmäisehtoja noudatetaan, se helpottaa työntekijöiden sitoutumista yritykseen, parantaa luottamusta, ilmapiiriä ja tulosta, joista ainoastaan jälkimainittu kiinnostaa Rötösherroja. Ja siinä he tekevät virheen, sillä ahneudesta johtuvat moraalittomat ratkaisut ovat väärin laskelmoituja.
Emme kuitenkaan puhu ”rikollisiin tekoihin johtaneesta sairaalloisesta ahneudesta”, sillä lakimiehemme mukaan ”rikos on teko tai laiminlyönti, josta on säädetty rangaistus rikoslaissa”. Siksi lakimiehemme ei suosittele ”asian kytkemistä rikoslakiin”. Mutta kuten jokainen tietää, Antti Veikko Ilmari Siltavuori ei ollut rikollinen ennen kuin oikeus oli langettanut tuomion. Siihen asti lastenraiskaaja-murhaaja-ruumiin-polttaja oli vain moraaliton kansalainen vähän samaan tapaan kuin kuka tahansa maailman monista rötösherroista.
Moraalittomat ratkaisut ovat väärin laskelmoitua, niin kuin jo sanoimme, koska rötösherrat luulevat saavuttavansa siten suuremman voiton: ahneudessaan herrat ovat kuin lampaita teurastava susilauma. Verenhimon sokaisemana sudet eivät huomaa Tuomaria, joka ampuu JULKAISE TEKSTI-painikkeella mielikuva-luoteja, jotka haavoittavat ja lopulta kellistävät lauman (jos elukat eivät suostu parantamaan tapojaan).
Edelliset kappaleet eivät ole vastaus kritiikkiin. Vastauksen annamme tässä:
Puna Hilkka ei voi syyttää Iso Pahaa Sutta raiskauksesta, ellei Puna Hilkalla ole todisteita siitä, että Susi on raiskannut hänet. Ja sitä paitsi perätön syyte olisi herjausta. Mutta nyt Puna Hilkka ei herjaa. Puha Hilkalla on todisteet siitä, että Rötösherran toiminta on moraalitonta. Siksi Puna Hilkka on työntänyt piipun vain yhden suden suuhun. Totta kai Hilkka työntäisi mielikuva-käsikranaatit kaikkien maailman rötösherrojen suihun, jos Hilkalla olisi verenpitävät todisteet.
Edellä mainitulla raiskaus-vertauksella olemme vaientaneet suurimman osa kriitikoista. Loput olemme vaientaneet tarinalla eräästä blondista.
Kun olimme ilmoittaneet MediaPexin harjoittamasta rötöstelystä seitsemälle kansanedustajalle, kokoomuksen Ulla Karvo vastasi meille näin:
”Epäoikeudenmukaisuuksia ja ongelmia löytynee kaikilta yhteiskunnan sektoreilta.”
Oi-joi! Karvon sanoista suorastaan paistaa palava halu parantaa maailmaa. Ilahduttavaa. Mutta tuollaiset palavahaluiset päättäjät ovat juuri niitä, jotka kannustavat susia lampaiden raateluun. Siksi me olemme vastanneet kriitikoillemme näin:
”Jos Kettu näkee Suden makaavan väkisin puolustuskyvytöntä Puna Hilkkaa, antaako se Ketulle oikeuden tehdä samoin?”
Ei todellakaan! Toisten pahuus ei anna kenellekään oikeutta pahuuteen. Tämä siitä huolimatta, että emme usko Jumalaan, emme Kantiin, emme suomalaisen käsipalloilun tulevaisuuteen. Mutta me uskomme erään ristiinnaulitun kansankiihottajan opetukseen, jota eräs filosofi kutsui kategoriseksi imperatiiviksi:
”Tee toisille niin kuin haluat itsellesi tehtävän.”
Haluavatko Rötösherra siis taloudelliseen tilanteeseen, jossa he horjuvat vaakalaudalla kuin Tivolissa, missä yksi onnellinen viskoo palloilla maalitaulua jotta keinulauta repsahtaisi, ja herra putoaisi tervaan ja höyheniin? (Edellä kuvatussa tilanteessa nimittäin rimpuilevat MediaPexin puhetyöläiset, koska heille ei makseta asianmukaista ja kohtuullista palkkaa, eikä sairausajan palkkaa.)
Mutta sitähän Rötösherra näköjään haluaa. Tervaa ja höyheniä. Miksi muuten Rötösherra on niin sokeita, että luulee pystyvänsä polkemaan työntekijöiden oikeuksia ilman, että yksikään avaa suutaan? Rötösherra suorastaan kaivaa verta nenästään. Mutta sitä iloa me emme Herralle suo. Ei! Me emme sotke nyrkkejämme sontaan. Puna Hilkka pitää ennemmin piipun Suden suussa niin kauan kunnes Susi nostaa tassunsa ja ulvoo:
”Nälkä.”
Ja nälkä Sudelle tulee ennemmin tai myöhemmin, koska valtaosa saamastamme palautteesta on ollut kannustavaa, ja jos yhdessä asiassa olemme samaa mieltä Veikko Vennamon Sirkka-vaimo-vainaan kanssa, niin siitä, että kyllä kansa tietää.
Ja kyllähän kansa tietää. Jokainen kohtaamamme entinen tai nykyinen puhetyöläinen on sanonut, että Sanamme on tosi. Haluamme kuitenkin korostaa, että emme puhu, vaan paljastamme totuuden, ja paljastukset tulevat jatkumaan niin pitkään kunnes Susi on revitty teko-turkistaan. Ja sinä päivänä kun jokainen kansalainen on kuullut totuuden MediaPexistä, kukaan älyllinen olento ei siihen firmaan koske. Ja sinä päivänä kun Totuus on kansan tiedossa, jokainen, joka kuulee sanan MediaPex, yhdistää nimeen moraalittoman yritystoiminnan, työntekijöiden hyväksikäytön ja työoikeuksien polkemisen. Ja sinä päivänä kukaan ei enää lankea MediaPexin rekrytointi-propagandaan, eikä yksikään eettistä liiketoimintaa harjoittava yritys tee kauppaa MediaPexin kanssa. Ja sinä päivänä nykyiset puhetyöläiset ovat pudottaneet sankaluurinsa eikä uusi käsi kuuloketta nosta. Ja sinä päivänä MediaPexin toimistoissa vallitsee aution maan hiljaisuus.
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Parempi Päivä on Enkkapäivä eli Namusedän Juhlapäivä
Rötösherralle tiedoksi: ”Epäkohdista puhuminen ei ole lain tarkoittamaa liike- ja ammattisalaisuuksien rikkomista.” Niin on lakimiehemme sanonut. Siksi tässä pamfletissa paljastettavat epäkohdat eivät ole yrityssalaisuuksia, vaan ehkäpä sairain pakkotyön muoto, jota maassamme on esiintynyt sitten maaorjuuden.
Ylihuomenna on kuukauden viimeinen perjantai. Se tietää jälleen henkisiä ja fyysisiä kärsimyksiä MediaPexin 200-500 puhetyöläiselle. ”En siis vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina!”
Rötösherra hellittelee ylihuomista kidutusta nimillä Parempi Päivä ja Enkkapäivä. Rakkaalla lapsella on kaksi nimeä, mutta me annamme sille kolmannen: Namusedän Juhlapäivä.
Todellisuudessa Parempi Päivä on parempi päivä vain Namusedän tilipussille. Puhetyöläisille ko. päivä on surujuhlien surujuhla, Pitkäperjantai, kärsimysnäytelmä, jonka me nyt tuomme koko kansan tietoisuuteen. Tarkoituksemme on saada Namusedän Juhlapäivästä myös kansallinen suruliputuspäivä myötätunnonosoitukseksi Rötösherran hyväksikäyttämille puhetyöläisille.
Namusedän Juhlapäivän taustalta löytyy jälleen ahneus. Halu tuplata jokaisen 26 toimiston päivämyynti. Koska rötösherrain ansiot ovat tulospalkkaus-logiikan mukaan sidottu yrityksen tulokseen, päivämyynnin tuplaaminen tietää rötösherroille kaksinkertaista tiliä. Lähtökohtaisesti emme tuomitse tarkoitusta, ainoastaan keinon.
Koska puhetyöläinen on ihminen eikä kone joka nenästä vääntämällä tuplaa myyntitehonsa, rötösherrat pakottavat ensinnäkin toimistojen esimiehet ympäripyöreään työpäivään. Käytännössä se tarkoittaa 14 tuntia (07:30–21:30). Vaihtoehtoja ei ole.
Esimiehet vuorostaan pakottavat puhetyöläiset venymään. Monet tyytyisivät normaaliin tuntimäärään, mutta pelkäävät joutuvansa nimittelyn kohteeksi. Yleisimmät haukkumasanat ovat petturi ja takinkääntäjä, ja koska puhetyöläiset tarvitsevat työyhteisönsä hyväksyntää, sosiaalisen paineen ahdistamina he suostuvat ylimääräisiin työtunteihin. Suostumus on sitova. Luvattu tuntimäärä on tehtävä. Kidutus on valmis alkamaan.
Kaksinkertainen myyntitavoite voi kuulostaa pelkältä luvulta, mutta puhetyöläisen korvien välissä todellisuus on toinen. Koska työ on tulospalkattua, ainoa asia millä on merkitystä, on tulos. Merkitystä on vain sillä, saavutetaanko kaksinkertaistetut tavoitteet vai ei.
Vaikka tavoitteet ovat vain lukuja, ne luovat suorituspaineita. Herkimmät menettävät yöunensa, rohkeimmat hakevat sairaslomaa, koska esimiehet painostavat puhetyöläisiä koko kärsimysnäytelmän ajan. Tehdyt kaupat kuulutetaan suureen ääneen. Se joka tekee kaupan, on huippu, mutta se joka ei tee, on mitätön paska (vaikka sitä ei ääneen lausuta).
Mutta muistakaamme, että esimiehet painostavat puhetyöläisiä vain siksi, että Rötösherrat painostavat esimiehiä. Normaalina työpäivänä Rötösherrat eivät pidä toimistoon jatkuvaa yhteyttä, mutta Namusedän Juhlapäivänä he hiostavat esimiehiä kuin kiimaiset koirat. Ja mikä muu Rötösherraa kiihottaisi kuin kaksinkertainen tilipussi, joka paisuu kuin puutteessa elävän kivespussi.
Rötösherran kätyrit huomauttanevat, että myös puhetyöläiset hyötyvät Namusedän Juhlapäivästä. Huomautus on osittain oikea. Mutta toimistoissa, joissa on jonkinlainen projekti ja erilainen palkkamalli, provision tai tuntipalkan nousu loppuu aina jossain vaiheessa. Sen jälkeen puhetyöläinen ei hyödy kaupanteosta toisin kuin rötösherroja, joita jokainen kauppa rikastuttaa. Ja se on ainoa syy pakkotyöjärjestelmälle, jossa puhetyöläinen ei hyödy suhteessa niin paljon kuin työpanos edellyttäisi.
Namusedän Juhlapäivä ei siis ole vähäpätöinen "pakkotyön" muoto. Kuvittele sellainen omalle työpaikallesi. Kuvittele, että esimies pakottaa sinut tekemään normaalia pidemmän työpäivän ja nostamaan työtehosi kaksinkertaiseksi, mutta vastineeksi et saa kaksinkertaista parannusta palkkaan.
Ja lisäksi koko Hanko-Utsjoki-Hanko-Utsjoki-Hanko-Utsjoki-Hanko-Utsjoki-Hanko-matkan esimies huohottaa niskaasi ja kyselee:
No jumalauta kyllä on! Mutta jos et suostu hommaan, olet petturi ja laiska ja vetämätön paska.
Jotta Namusedän Juhlapäivä ei tuntuisi niin kiduttavalta, Rötösherra on kompensoi kärsimystä karamellilla. Tarjolla on myös limsaa, energiajuomaa ja keksiä. Työpaikalla on nyyttikestit! Sokeripitoisilla elintarvikkeilla puhetyöläiset päihdytetään sokerihumalaan jotta he soittelisivat sekopäisinä ympäri Suomea. Ja sitten kilpaillaan! Voit voittaa laivanupotuksessa pinnin, vaikka sinulla ei olisi tukkaa. Voit voittaa 38-koon sukat, vaikka kengännumerosi olisi neli-seiska. Voittaa voittaa jopa kahvipaketin. Ja se on yhtä palkitseva kuin kaksinkertainen ansio.
Mutta koska pamflettimme tarkoitus ei ole vain kuvata Namusedän Juhlapäivän todellisuutta, vaan muuttaa se paremmaksi, annamme Lukijalle neuvon.
Näillä yksinkertaisilla ohjeilla pyrimme siihen, että kun yksikään oikeutta rakastava kansalainen ei vastaa kuukauden viimeisenä perjantaina tuntemattomiin numeroihin, Rötösherra luopuu pakkotyöpäivästä huomattuaan, että moraalittomalla oman edun tavoittelulla ei saavuteta mitään. Maailmasta tulee siis parempi paikka. Mutta taisteluamme se ei lopeta.
Ylihuomenna on kuukauden viimeinen perjantai. Se tietää jälleen henkisiä ja fyysisiä kärsimyksiä MediaPexin 200-500 puhetyöläiselle. ”En siis vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina!”
Rötösherra hellittelee ylihuomista kidutusta nimillä Parempi Päivä ja Enkkapäivä. Rakkaalla lapsella on kaksi nimeä, mutta me annamme sille kolmannen: Namusedän Juhlapäivä.
Todellisuudessa Parempi Päivä on parempi päivä vain Namusedän tilipussille. Puhetyöläisille ko. päivä on surujuhlien surujuhla, Pitkäperjantai, kärsimysnäytelmä, jonka me nyt tuomme koko kansan tietoisuuteen. Tarkoituksemme on saada Namusedän Juhlapäivästä myös kansallinen suruliputuspäivä myötätunnonosoitukseksi Rötösherran hyväksikäyttämille puhetyöläisille.
Namusedän Juhlapäivän taustalta löytyy jälleen ahneus. Halu tuplata jokaisen 26 toimiston päivämyynti. Koska rötösherrain ansiot ovat tulospalkkaus-logiikan mukaan sidottu yrityksen tulokseen, päivämyynnin tuplaaminen tietää rötösherroille kaksinkertaista tiliä. Lähtökohtaisesti emme tuomitse tarkoitusta, ainoastaan keinon.
Koska puhetyöläinen on ihminen eikä kone joka nenästä vääntämällä tuplaa myyntitehonsa, rötösherrat pakottavat ensinnäkin toimistojen esimiehet ympäripyöreään työpäivään. Käytännössä se tarkoittaa 14 tuntia (07:30–21:30). Vaihtoehtoja ei ole.
Esimiehet vuorostaan pakottavat puhetyöläiset venymään. Monet tyytyisivät normaaliin tuntimäärään, mutta pelkäävät joutuvansa nimittelyn kohteeksi. Yleisimmät haukkumasanat ovat petturi ja takinkääntäjä, ja koska puhetyöläiset tarvitsevat työyhteisönsä hyväksyntää, sosiaalisen paineen ahdistamina he suostuvat ylimääräisiin työtunteihin. Suostumus on sitova. Luvattu tuntimäärä on tehtävä. Kidutus on valmis alkamaan.
Kaksinkertainen myyntitavoite voi kuulostaa pelkältä luvulta, mutta puhetyöläisen korvien välissä todellisuus on toinen. Koska työ on tulospalkattua, ainoa asia millä on merkitystä, on tulos. Merkitystä on vain sillä, saavutetaanko kaksinkertaistetut tavoitteet vai ei.
Vaikka tavoitteet ovat vain lukuja, ne luovat suorituspaineita. Herkimmät menettävät yöunensa, rohkeimmat hakevat sairaslomaa, koska esimiehet painostavat puhetyöläisiä koko kärsimysnäytelmän ajan. Tehdyt kaupat kuulutetaan suureen ääneen. Se joka tekee kaupan, on huippu, mutta se joka ei tee, on mitätön paska (vaikka sitä ei ääneen lausuta).
Mutta muistakaamme, että esimiehet painostavat puhetyöläisiä vain siksi, että Rötösherrat painostavat esimiehiä. Normaalina työpäivänä Rötösherrat eivät pidä toimistoon jatkuvaa yhteyttä, mutta Namusedän Juhlapäivänä he hiostavat esimiehiä kuin kiimaiset koirat. Ja mikä muu Rötösherraa kiihottaisi kuin kaksinkertainen tilipussi, joka paisuu kuin puutteessa elävän kivespussi.
Rötösherran kätyrit huomauttanevat, että myös puhetyöläiset hyötyvät Namusedän Juhlapäivästä. Huomautus on osittain oikea. Mutta toimistoissa, joissa on jonkinlainen projekti ja erilainen palkkamalli, provision tai tuntipalkan nousu loppuu aina jossain vaiheessa. Sen jälkeen puhetyöläinen ei hyödy kaupanteosta toisin kuin rötösherroja, joita jokainen kauppa rikastuttaa. Ja se on ainoa syy pakkotyöjärjestelmälle, jossa puhetyöläinen ei hyödy suhteessa niin paljon kuin työpanos edellyttäisi.
Namusedän Juhlapäivä ei siis ole vähäpätöinen "pakkotyön" muoto. Kuvittele sellainen omalle työpaikallesi. Kuvittele, että esimies pakottaa sinut tekemään normaalia pidemmän työpäivän ja nostamaan työtehosi kaksinkertaiseksi, mutta vastineeksi et saa kaksinkertaista parannusta palkkaan.
”Jos eilen leivoit 6 tunnissa 1000 pullaa, niin leivo tänään 12 tunnissa 4000 pullaa!”
”Jos eilen teit 6 tunnissa 4 ohitusleikkausta, niin tee tänään 12 tunnissa 16 ohitusleikkausta!”
”Jos viimeksi ajoit Hangosta Utsjoelle ja takaisin, niin aja nyt sama reissu neljästi.”
Ja lisäksi koko Hanko-Utsjoki-Hanko-Utsjoki-Hanko-Utsjoki-Hanko-Utsjoki-Hanko-matkan esimies huohottaa niskaasi ja kyselee:
”No, miten menee?! Joko ollaan perillä?! Vieläkö on pitkä matka?!”
No jumalauta kyllä on! Mutta jos et suostu hommaan, olet petturi ja laiska ja vetämätön paska.
Jotta Namusedän Juhlapäivä ei tuntuisi niin kiduttavalta, Rötösherra on kompensoi kärsimystä karamellilla. Tarjolla on myös limsaa, energiajuomaa ja keksiä. Työpaikalla on nyyttikestit! Sokeripitoisilla elintarvikkeilla puhetyöläiset päihdytetään sokerihumalaan jotta he soittelisivat sekopäisinä ympäri Suomea. Ja sitten kilpaillaan! Voit voittaa laivanupotuksessa pinnin, vaikka sinulla ei olisi tukkaa. Voit voittaa 38-koon sukat, vaikka kengännumerosi olisi neli-seiska. Voittaa voittaa jopa kahvipaketin. Ja se on yhtä palkitseva kuin kaksinkertainen ansio.
Mutta koska pamflettimme tarkoitus ei ole vain kuvata Namusedän Juhlapäivän todellisuutta, vaan muuttaa se paremmaksi, annamme Lukijalle neuvon.
(1) Jos olet töissä MediaPexillä, hae Namusedän Juhlapäiväksi sairaslomatodistus ja vaadi Rötösherralta sairausajan palkka, johon sinulla on täysi oikeus. Jos Rötösherra ei suostu sitä maksamaan, voit ”hakea saatavasi oikeuden kautta”, kuten lakimiehemme on asian ilmaissut.
(2) Jos et ole töissä MediaPexillä, liity FB-ryhmään En vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina, ja valista sitten perhettä, kavereita, tuttuja, sukulaisia, naapureita, työkavereita ja etenkin isovanhempia. Mummot ovat herkkiä ostamaan puhelinmyynnistä, joten pelasta mummosi.
Näillä yksinkertaisilla ohjeilla pyrimme siihen, että kun yksikään oikeutta rakastava kansalainen ei vastaa kuukauden viimeisenä perjantaina tuntemattomiin numeroihin, Rötösherra luopuu pakkotyöpäivästä huomattuaan, että moraalittomalla oman edun tavoittelulla ei saavuteta mitään. Maailmasta tulee siis parempi paikka. Mutta taisteluamme se ei lopeta.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Ylimääräinen uutislähetys: Rötösherran vastaisku
Suomalainen Työoikeus joutui eilen terrorihyökkäyksen kohteeksi Suomi24-sivustolla, missä Rötösherrojen kätyri syytti meitä mustamaalaamisesta. Kaikkien suomalaisten onneksi paikalla päivysti Puna Hilkka.
”Onko totuuden paljastaminen mustamaalaamista? Ei! Oliko keskitysleirien paljastaminen natsien mustamaalaamista? Ei! Pitäisikö epäkohdista vaieta ja antaa kusetuksen jatkua? Ei!”, Puna Hilkka julisti ja tyrmäsi terroristin lopullisesti seuraavilla sanoilla:
”Jos joku raiskaa sinut, onko raiskaajan tuomitseminen mustamaalaamista? Ei!”
Kiitoksena urheudesta, nimitimme Puna Hilkan sihteeriksemme ja lahjoitimme hänelle luotiliivit. Sankariteon uljautta ne eivät hyvitä. Kunnianosoitus on symbolinen. Luotiliiveissä aineellistuu Oikeustaistelumme vakavuus, sillä kenelläkään ei ole epäilystä siitä, etteikö Rötösherra olisi valmis mitä alhaisimpiin juonitteluihin.
Eilisestä terrorihyökkäyksestä syylliset pesivät kätensä manipuloimalla tekoon Arkhamista karanneen skitrofreenikon, jonka mielisairautta hyväksi käyttäen syylliset väittivät Totuutta mustamaalaukseksi. Häpeällistä!
Mutta olkoon tämä opetuksena siitä, ettei Rötösherra kaihda mitään. Lisäksi terroriteko todistaa sen, kuinka Rötösherra yrittää riistää valveutuneilta kansalaisilta sananvapauden, joka on turvattu Suomen perustuslain toisen luvun 12. pykälässä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklassa.
Voimme siis hyvällä omatunnolla kysyä: Eikö Rötösherralle riitä, että hän riistää puhetyöläisiltä sekä oikeuden sairausajan palkkaan että kohtuulliseen ja asianmukaiseen palkkaan? Eikö työoikeuksien polkeminen ole jo tarpeeksi? Aikooko Rötösherra nyt kajota kansalaisten perusoikeuksiin ja viedä meiltä sananvapauden? Uskallammeko enää liikkua yksin pimeässä? Uskallammeko avata postia kirjepommien pelossa?
Kyllä, meidän on pakko. On kuitenkin uskomatonta kuinka sairas Rötösherra on oman edun tavoittelussa, mutta onneksi emme ole yksin. Onneksi meillä on Puna Hilkan kaltaisia rohkeita Työikeuden puolustajia. Onneksi meillä on myös Facebookin tukiryhmät: todisteet koko kansan tuesta, ja siitä, että riistettyjen mitta on täysi. Viime päivinä täysin järkevät suomalaiset ovat nimittäin tarttuneet jo kättä pidempään ja sanoneet: ”Tukkapöllyä sellaisille mulkvisteille!”
Tunteenpurkaus on raju, mutta me ymmärrämme sen.
Emme tietenkään toivo, (mutta emme voi myöskään estää), että epäoikeudenmukaisuuteen kyllästynyt taittaa Rötösherran autosta antennin. Ei! Emme sitä toivo, koska omaisuus on laissa suojattu niin kuin sairausajanpalkkakin.
Emme myöskään toivo, (mutta emme voi tietenkään estää), että epäoikeudenmukaisuuteen kyllästynyt tarjoilee Rötösherralle aamupalaksi rystypurilaisen ja iltamyssyksi Molotovin cocktailin. Ei! Emme toivo nyrkkirautoja emmekä polttopulloja, koska kotirauha ja ruumiillinen koskemattomuus ovat lailla turvattuja oikeuksia niin kuin sairausajanpalkkakin.
Emme edelleenkään toivo, (mutta emme voi tietenkään estää), että joku epäoikeudenmukaisuuteen kyllästynyt nakkaa kananmunalla Rötösherraa silmään. Ei! Se olisi proteiinin tuhlausta, ja toiseksi pahoinpitely on häpeällistä niin kuin sairausajan palkan maksamatta jättäminenkin.
Siksi kehotamme kansalaisia rauhallisuuteen, vaikka tiedämme, että syvällä Etelä-Savon metsissä, kirkasvetisen Puulan rannoilla, oikeustaistelumme Jaloimmat ritarit ovat valmiit ratsastamaan äärimmäisyyksiin tämän(kin) epäkohdan korjaamiseksi. (Heinäkuussa 2000 he riisuivat Otto Mannisen patsaan pressusta, viranomaiset vain nauroivat.) Mutta malttakaahan mielenne. Oikeus tulee voittamaan tämänkin taistelun.
Huomautus kaikille oikeudenmukaisille kansalaisille
Edellä mainitut Facebookiin tukiryhmittymät ovat:
Rötösherrat hi*teen?
MediaPex macht frei,
ja
En vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina.
Liittymällä ryhmiin, saat reaaliaikaisen ilmoituksen blogiimme päivitettävistä pamfleteista.
”Onko totuuden paljastaminen mustamaalaamista? Ei! Oliko keskitysleirien paljastaminen natsien mustamaalaamista? Ei! Pitäisikö epäkohdista vaieta ja antaa kusetuksen jatkua? Ei!”, Puna Hilkka julisti ja tyrmäsi terroristin lopullisesti seuraavilla sanoilla:
”Jos joku raiskaa sinut, onko raiskaajan tuomitseminen mustamaalaamista? Ei!”
Kiitoksena urheudesta, nimitimme Puna Hilkan sihteeriksemme ja lahjoitimme hänelle luotiliivit. Sankariteon uljautta ne eivät hyvitä. Kunnianosoitus on symbolinen. Luotiliiveissä aineellistuu Oikeustaistelumme vakavuus, sillä kenelläkään ei ole epäilystä siitä, etteikö Rötösherra olisi valmis mitä alhaisimpiin juonitteluihin.
Eilisestä terrorihyökkäyksestä syylliset pesivät kätensä manipuloimalla tekoon Arkhamista karanneen skitrofreenikon, jonka mielisairautta hyväksi käyttäen syylliset väittivät Totuutta mustamaalaukseksi. Häpeällistä!
Mutta olkoon tämä opetuksena siitä, ettei Rötösherra kaihda mitään. Lisäksi terroriteko todistaa sen, kuinka Rötösherra yrittää riistää valveutuneilta kansalaisilta sananvapauden, joka on turvattu Suomen perustuslain toisen luvun 12. pykälässä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklassa.
Voimme siis hyvällä omatunnolla kysyä: Eikö Rötösherralle riitä, että hän riistää puhetyöläisiltä sekä oikeuden sairausajan palkkaan että kohtuulliseen ja asianmukaiseen palkkaan? Eikö työoikeuksien polkeminen ole jo tarpeeksi? Aikooko Rötösherra nyt kajota kansalaisten perusoikeuksiin ja viedä meiltä sananvapauden? Uskallammeko enää liikkua yksin pimeässä? Uskallammeko avata postia kirjepommien pelossa?
Kyllä, meidän on pakko. On kuitenkin uskomatonta kuinka sairas Rötösherra on oman edun tavoittelussa, mutta onneksi emme ole yksin. Onneksi meillä on Puna Hilkan kaltaisia rohkeita Työikeuden puolustajia. Onneksi meillä on myös Facebookin tukiryhmät: todisteet koko kansan tuesta, ja siitä, että riistettyjen mitta on täysi. Viime päivinä täysin järkevät suomalaiset ovat nimittäin tarttuneet jo kättä pidempään ja sanoneet: ”Tukkapöllyä sellaisille mulkvisteille!”
Tunteenpurkaus on raju, mutta me ymmärrämme sen.
Emme tietenkään toivo, (mutta emme voi myöskään estää), että epäoikeudenmukaisuuteen kyllästynyt taittaa Rötösherran autosta antennin. Ei! Emme sitä toivo, koska omaisuus on laissa suojattu niin kuin sairausajanpalkkakin.
Emme myöskään toivo, (mutta emme voi tietenkään estää), että epäoikeudenmukaisuuteen kyllästynyt tarjoilee Rötösherralle aamupalaksi rystypurilaisen ja iltamyssyksi Molotovin cocktailin. Ei! Emme toivo nyrkkirautoja emmekä polttopulloja, koska kotirauha ja ruumiillinen koskemattomuus ovat lailla turvattuja oikeuksia niin kuin sairausajanpalkkakin.
Emme edelleenkään toivo, (mutta emme voi tietenkään estää), että joku epäoikeudenmukaisuuteen kyllästynyt nakkaa kananmunalla Rötösherraa silmään. Ei! Se olisi proteiinin tuhlausta, ja toiseksi pahoinpitely on häpeällistä niin kuin sairausajan palkan maksamatta jättäminenkin.
Siksi kehotamme kansalaisia rauhallisuuteen, vaikka tiedämme, että syvällä Etelä-Savon metsissä, kirkasvetisen Puulan rannoilla, oikeustaistelumme Jaloimmat ritarit ovat valmiit ratsastamaan äärimmäisyyksiin tämän(kin) epäkohdan korjaamiseksi. (Heinäkuussa 2000 he riisuivat Otto Mannisen patsaan pressusta, viranomaiset vain nauroivat.) Mutta malttakaahan mielenne. Oikeus tulee voittamaan tämänkin taistelun.
Huomautus kaikille oikeudenmukaisille kansalaisille
Edellä mainitut Facebookiin tukiryhmittymät ovat:
Rötösherrat hi*teen?
MediaPex macht frei,
ja
En vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina.
Liittymällä ryhmiin, saat reaaliaikaisen ilmoituksen blogiimme päivitettävistä pamfleteista.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Kerjäläiseksi vai 600 euron orjaksi?
Yrityksen kasvu ei ole itsetarkoitus, vaan väline rötösherrojen rikastumiselle. Siksi Sentica Partnersin hallinnoimasta rahastosta tuli 2.3.2010 alkaen MediaPexin enemmistöomistaja niin kuin ensimmäisessä pamfletissa olemme kertoneet.
Kaikille meille bisneksestä mitään ymmärtämättömille tiedoksi: pääomasijoittaja lähtee mukaan vain yritykseen, jolla on erinomaiset kasvumahdollisuudet. MediaPex ei siis ole mikä tahansa firma. Päinvastoin. Se on Suomen suurin telemarkkinointifirma, jopa niin suuri, että Suomi käy sille ahtaaksi. Siksi Sentica Partnersin sijoitusjohtaja Johan Wentzel on visioinut, että MediaPexin on ulostauduttava maasta ja tunkeuduttava lähialueille.
Sentica Partnersin osallistuminen tietää MediaPexille rahoituksen lisäksi myös varmaa arvonnousua (jota MediaPex näiden paljastusten jälkeen tarvitsee). Muun rahoituksen saanti tulee helpottumaan ja uskottavuus lisääntymään, mutta vain hetkellisesti, kunnes korttitalo romahtaa kuin WTC:n Kaksoistornit.
Viime aikoina toteutuneet järjestelyt ovat siis olleet MediaPexille todellinen onnenpotku (joka ei valitettavasti ole osunut vyön alle). Firmalla on pullat kauniisti uunissa ja lisätaikinaa leivotaan niin, että Rötösherrojen naamat ovat vehnäsellä. 15 miljoonan euron liikevaihto (mikä sekään ei meille pers’aukisille kerro mitään), on Rötösherroille kohta pelkkää taskurahaa.
MediaPex, tuo telemarkkinoinnin edelläkävijä joka on tarjonnut vuodesta 1998 lähtien palveluitaan johtaville lehtikustantamoille, maksu-tv-yhtiöille ja vakuutusyhtiöille, suoraan sanoen paistattelee menestyksensä huipulla. Blogimme on siis omistettu suurenmoiselle suomalaiselle yritykselle, joka tarjoaa alan parhaana etuna viiden euron pohjapalkkaa tai ei minkäänlaista pohjapalkkaa. Ei paha?
No ei, koska ”Kukaan ei viiden euron tuntipalkkaan jää.” Niin myyntitoimistojen päälliköt valehtelevat. Ja mikseivät valehtelisi? Valehtelu on bisnestä. Huijataan, luodaan illuusiota, neitseellistä kuplaa, jonka puhjettua, mainetta ei edes menetetä. Tiedämme sen hyvin, koska vuoropäällikkö-taustaisina olemme valehdelleet itsekin, ja olemme erittäin tietoisia siitä, miten helppoa on puhua työtön puhelinmyyntityöhön viiden euron tuntipalkalla tai kokonaan ilman pohjapalkkaa.
Lukijan ei kannata sitä epäillä yhtään. Suostuttelu on helppoa, sillä myynti- ja vuoropäällikön palkka on osittain kiinni siitä, kuinka hyvin hän myy ajatuksen työpaikasta. Se on valitettavaa mutta totta, sillä MediaPexin tulospalkkaus-malli rakentuu puhtaasti hyväksikäytölle. ”Riistolle!”, korjaisi kommunisti, mutta koska emme ole kommunisteja, toteamme vain että se on normaalia bisnestä.
Busines on busines, ja Mooses on Mooses, ja me olemmekin sellaisia Mooseksia, että johdamme Rötösherrojen orjuuttamat puhetyöläiset Luvattuun maahan. Juutalaisessa traditiossa operaatiota nimitettiin sanalla exodus, mutta me sanomme sitä Työoikeudeksi. Luvattuun maahan ei loikata kuitenkaan päivässä. Vastassa on byrokratian kiemurat, ja tietenkin itse Rötösherrat. Onneksi ne hukkuvat niin kuin Vanhassa Testamentissä, mutta ei Punaiseen mereen, vaan rahaan.
No niin. Jeesustelut sikseen. Jäimme siihen, että työtön on taivuteltavissa puhelinmyyntityöhön viiden euron pohjapalkalla tai kokonaan ilman pohjapalkkaa. Syy on se, että harva pystyy olemaan työtön. Työttömänä elämisen Jalo taito ei ole synnynnäistä, eikä sosiaalinen paine helpota taidon kehittymistä. Kulttuurissamme arvostetaan vain ihmistä, joka tekee töitä perse hiessä ja kämmenet rakkuloilla. Siksi työtön on hylkiö, pummi, loinen, yhteiskunnan elätti, ja tätä ideologiaa hyväksi käyttäen MediaPex houkuttelee työttömiä töihin kohtuuttomalla palkkauksella, ja tietenkin ilman sairausajan palkkaa vaikka laki sanoo, että sairausloman ajalta palkka on aina maksettava. Varsinaisesta palkasta tiedämme kaikki sen, että ”työntekijälle on maksettava tekemästään työstä tavanomainen ja kohtuullinen palkka”. (Työsopimuslaki 26.1.2001/55 10 §)
Onko MediaPexin tulospalkkaus sitten kohtuullista? Ei. Se ei olisi kohtuullista edes Ugandassa, eikä etenkään Suomessa, sillä ko. palkkamallilla ansiot voivat jäädä 0–600 euroon kuukaudessa työpäivän pituudesta riippuen. (Alalla työpäivän pituus on keskimäärin kuusi tuntia; harva jaksaa soittaa suutaan kauemmin.) Ja kun tuosta 0–600 eurosta raapaistaan verot, velat, vuokrat, veikkaukset, laskut, maksut, ruuat, sakot, vipit, niin kylläpä jää mukavasti rahaa joululahjoihin. Joten turha on 2500 euron keskiansiota nauttivan ruikuttaa, että tiukkaa tekee.
Tietenkään kenenkään ei tarvitse mennä MediaPexille eikä sinne jäädä, tai jos sinne haluaa mennä ja jäädä, niin sitten on parempi oppia huippu-myyjäksi, koska MediaPexillä, niin kuin missä tahansa tulospalkatussa työssä, huippu-myyjä voi saada huippu-kuukaudessa huippu-palkkaa. Huippu-harvinaisuus ei kuitenkaan oikeuta muiden työntekijöiden orjuuttamista.
Kyseisiä huippu-lukuja MediaPex käyttää häikäilemättömästi hyväkseen rekrytoinnissa aivan kuin huippu-palkat olisivat arkipäivää. Todellisuudessa huippu-palkat ovat huiputusta. Muistamme kuinka itsekin kirjoittelimme MediaPexin rekrypropagandaan lukuja 3000–7000 euron väliltä. Emme uskoneet lukuihin itsekään toisin kuin suomalaiset mediaan kesällä 1992. Silloin Ruokolahdessa karjui leijona. Mediatekstien pohjalta ministeriö määräsi petoeläintutkija Nyholmin johtamaan leijonanmetsästystä. Me emme kuitenkaan metsästä nyt Leijonaa, vaan suomalaista Työoikeutta, jonka MediaPexin rötöryhmä on käsittänyt niin, että puhetyöläisen kuukausipalkka saa jäädä alle 1052 euron.
Tuo 1052 on maaginen luku. Jos ja kun kuukausiansio jää sen alle, työntekijälle ei kartu työssäoloehtoa, ja siten hän menettää oikeuden työttömyysturvaan. Ja kun työttömyysturva on menetetty, niin silloin on kannattavampaa jäädä MediaPexille orjaksi kuin mennä Alkon rappusille kerjäämään, sillä kenelläkään ei ole enää kolikoita, koska kaikki maksetaan nykyään kortilla. MediaPexiin kyllästyneen kannattaa muistaa se.
Meidän muiden puolestaan pitää muistaa se, että tässä pamfletissa paljastettu MediaPexin tulospalkkaus-malli on niin kieroutunut keksintö, että se heittää ihmisrievun ojasta allikkoon. Toisin sanoen työttömyydestä orjuuteen.
Ja tällaiseen silmään-kuseskelu-organisaatioon Sentica Partners on lähtenyt rahoittajaksi. Ai miksikö? No ihan siksi, että edellä mainitulla epäeettisellä työntekijöiden perusoikeuksin polkemisella Rötösherrat kylpevät rahassa kuin Roope Ankat.
Mutta emme kuitenkaan ole sudenpentuja jotka kysyvät lapsellisesti: ”Onko se oikein?”, sillä jokainen jokseenkin selväpäinen kansalainen tajuaa, että ei se ole.
Huomautus oikeudenmukaisille kansalaisille
Fanaattisimmat työoikeuden tukijat ja blogimme lukijat ovat luoneet Facebookiin kolme tukiryhmittymää.
MediaPex macht frei,
Rötösherrat hi*teen? ja
En vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina.
Liittymällä ryhmiin, saat reaaliaikaisen ilmoituksen blogiimme päivitettävistä pamfleteista.
Kaikille meille bisneksestä mitään ymmärtämättömille tiedoksi: pääomasijoittaja lähtee mukaan vain yritykseen, jolla on erinomaiset kasvumahdollisuudet. MediaPex ei siis ole mikä tahansa firma. Päinvastoin. Se on Suomen suurin telemarkkinointifirma, jopa niin suuri, että Suomi käy sille ahtaaksi. Siksi Sentica Partnersin sijoitusjohtaja Johan Wentzel on visioinut, että MediaPexin on ulostauduttava maasta ja tunkeuduttava lähialueille.
Sentica Partnersin osallistuminen tietää MediaPexille rahoituksen lisäksi myös varmaa arvonnousua (jota MediaPex näiden paljastusten jälkeen tarvitsee). Muun rahoituksen saanti tulee helpottumaan ja uskottavuus lisääntymään, mutta vain hetkellisesti, kunnes korttitalo romahtaa kuin WTC:n Kaksoistornit.
Viime aikoina toteutuneet järjestelyt ovat siis olleet MediaPexille todellinen onnenpotku (joka ei valitettavasti ole osunut vyön alle). Firmalla on pullat kauniisti uunissa ja lisätaikinaa leivotaan niin, että Rötösherrojen naamat ovat vehnäsellä. 15 miljoonan euron liikevaihto (mikä sekään ei meille pers’aukisille kerro mitään), on Rötösherroille kohta pelkkää taskurahaa.
MediaPex, tuo telemarkkinoinnin edelläkävijä joka on tarjonnut vuodesta 1998 lähtien palveluitaan johtaville lehtikustantamoille, maksu-tv-yhtiöille ja vakuutusyhtiöille, suoraan sanoen paistattelee menestyksensä huipulla. Blogimme on siis omistettu suurenmoiselle suomalaiselle yritykselle, joka tarjoaa alan parhaana etuna viiden euron pohjapalkkaa tai ei minkäänlaista pohjapalkkaa. Ei paha?
No ei, koska ”Kukaan ei viiden euron tuntipalkkaan jää.” Niin myyntitoimistojen päälliköt valehtelevat. Ja mikseivät valehtelisi? Valehtelu on bisnestä. Huijataan, luodaan illuusiota, neitseellistä kuplaa, jonka puhjettua, mainetta ei edes menetetä. Tiedämme sen hyvin, koska vuoropäällikkö-taustaisina olemme valehdelleet itsekin, ja olemme erittäin tietoisia siitä, miten helppoa on puhua työtön puhelinmyyntityöhön viiden euron tuntipalkalla tai kokonaan ilman pohjapalkkaa.
Lukijan ei kannata sitä epäillä yhtään. Suostuttelu on helppoa, sillä myynti- ja vuoropäällikön palkka on osittain kiinni siitä, kuinka hyvin hän myy ajatuksen työpaikasta. Se on valitettavaa mutta totta, sillä MediaPexin tulospalkkaus-malli rakentuu puhtaasti hyväksikäytölle. ”Riistolle!”, korjaisi kommunisti, mutta koska emme ole kommunisteja, toteamme vain että se on normaalia bisnestä.
Busines on busines, ja Mooses on Mooses, ja me olemmekin sellaisia Mooseksia, että johdamme Rötösherrojen orjuuttamat puhetyöläiset Luvattuun maahan. Juutalaisessa traditiossa operaatiota nimitettiin sanalla exodus, mutta me sanomme sitä Työoikeudeksi. Luvattuun maahan ei loikata kuitenkaan päivässä. Vastassa on byrokratian kiemurat, ja tietenkin itse Rötösherrat. Onneksi ne hukkuvat niin kuin Vanhassa Testamentissä, mutta ei Punaiseen mereen, vaan rahaan.
No niin. Jeesustelut sikseen. Jäimme siihen, että työtön on taivuteltavissa puhelinmyyntityöhön viiden euron pohjapalkalla tai kokonaan ilman pohjapalkkaa. Syy on se, että harva pystyy olemaan työtön. Työttömänä elämisen Jalo taito ei ole synnynnäistä, eikä sosiaalinen paine helpota taidon kehittymistä. Kulttuurissamme arvostetaan vain ihmistä, joka tekee töitä perse hiessä ja kämmenet rakkuloilla. Siksi työtön on hylkiö, pummi, loinen, yhteiskunnan elätti, ja tätä ideologiaa hyväksi käyttäen MediaPex houkuttelee työttömiä töihin kohtuuttomalla palkkauksella, ja tietenkin ilman sairausajan palkkaa vaikka laki sanoo, että sairausloman ajalta palkka on aina maksettava. Varsinaisesta palkasta tiedämme kaikki sen, että ”työntekijälle on maksettava tekemästään työstä tavanomainen ja kohtuullinen palkka”. (Työsopimuslaki 26.1.2001/55 10 §)
Onko MediaPexin tulospalkkaus sitten kohtuullista? Ei. Se ei olisi kohtuullista edes Ugandassa, eikä etenkään Suomessa, sillä ko. palkkamallilla ansiot voivat jäädä 0–600 euroon kuukaudessa työpäivän pituudesta riippuen. (Alalla työpäivän pituus on keskimäärin kuusi tuntia; harva jaksaa soittaa suutaan kauemmin.) Ja kun tuosta 0–600 eurosta raapaistaan verot, velat, vuokrat, veikkaukset, laskut, maksut, ruuat, sakot, vipit, niin kylläpä jää mukavasti rahaa joululahjoihin. Joten turha on 2500 euron keskiansiota nauttivan ruikuttaa, että tiukkaa tekee.
Tietenkään kenenkään ei tarvitse mennä MediaPexille eikä sinne jäädä, tai jos sinne haluaa mennä ja jäädä, niin sitten on parempi oppia huippu-myyjäksi, koska MediaPexillä, niin kuin missä tahansa tulospalkatussa työssä, huippu-myyjä voi saada huippu-kuukaudessa huippu-palkkaa. Huippu-harvinaisuus ei kuitenkaan oikeuta muiden työntekijöiden orjuuttamista.
Kyseisiä huippu-lukuja MediaPex käyttää häikäilemättömästi hyväkseen rekrytoinnissa aivan kuin huippu-palkat olisivat arkipäivää. Todellisuudessa huippu-palkat ovat huiputusta. Muistamme kuinka itsekin kirjoittelimme MediaPexin rekrypropagandaan lukuja 3000–7000 euron väliltä. Emme uskoneet lukuihin itsekään toisin kuin suomalaiset mediaan kesällä 1992. Silloin Ruokolahdessa karjui leijona. Mediatekstien pohjalta ministeriö määräsi petoeläintutkija Nyholmin johtamaan leijonanmetsästystä. Me emme kuitenkaan metsästä nyt Leijonaa, vaan suomalaista Työoikeutta, jonka MediaPexin rötöryhmä on käsittänyt niin, että puhetyöläisen kuukausipalkka saa jäädä alle 1052 euron.
Tuo 1052 on maaginen luku. Jos ja kun kuukausiansio jää sen alle, työntekijälle ei kartu työssäoloehtoa, ja siten hän menettää oikeuden työttömyysturvaan. Ja kun työttömyysturva on menetetty, niin silloin on kannattavampaa jäädä MediaPexille orjaksi kuin mennä Alkon rappusille kerjäämään, sillä kenelläkään ei ole enää kolikoita, koska kaikki maksetaan nykyään kortilla. MediaPexiin kyllästyneen kannattaa muistaa se.
Meidän muiden puolestaan pitää muistaa se, että tässä pamfletissa paljastettu MediaPexin tulospalkkaus-malli on niin kieroutunut keksintö, että se heittää ihmisrievun ojasta allikkoon. Toisin sanoen työttömyydestä orjuuteen.
Ja tällaiseen silmään-kuseskelu-organisaatioon Sentica Partners on lähtenyt rahoittajaksi. Ai miksikö? No ihan siksi, että edellä mainitulla epäeettisellä työntekijöiden perusoikeuksin polkemisella Rötösherrat kylpevät rahassa kuin Roope Ankat.
Mutta emme kuitenkaan ole sudenpentuja jotka kysyvät lapsellisesti: ”Onko se oikein?”, sillä jokainen jokseenkin selväpäinen kansalainen tajuaa, että ei se ole.
Huomautus oikeudenmukaisille kansalaisille
Fanaattisimmat työoikeuden tukijat ja blogimme lukijat ovat luoneet Facebookiin kolme tukiryhmittymää.
MediaPex macht frei,
Rötösherrat hi*teen? ja
En vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina.
Liittymällä ryhmiin, saat reaaliaikaisen ilmoituksen blogiimme päivitettävistä pamfleteista.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Alkusanat ja lopun alku
Maamme suurin telemarkkinointiyritys MediaPex mainostaa itseään arvostettuna ja alansa parhaita etuja tarjoavana yrityksenä. Sen parhaisiin etuihin kuuluu palkattomat sairaslomat vaikka Suomen laki sanoo sairausajan palkasta yksiselitteisesti näin:
Toisin sanoen MediaPexin rötösryhmä (anteeksi, johtoryhmä) on ottanut oikeuden omiin käsiinsä pilkaten Suomen lakeja ja talloen järjestelmällisesti 200-500 työntekijänsä perusoikeuksia.
Kun ilmoitimme asiasta työministeri Anni Sinnemäelle, hänen erityisavustaja Tapio Laakso vastasi: "Tuo tilanne on todella huono."
Totta. Niin se on, mutta ei MediaPexin johtoryhmälle, joka paukuttelee naama kiiltäen henkseleitään, sillä työntekijöiden perusoikeuksien polkeminen on heille taloudellisesti kannattavaa samoin kuin MediaPexin osake-enemmistöä hallinnoivalle Sentica Partners Oy:lle.
Jos siis teet minkäänlaista yhteistyötä kummankaan edellä mainitun kanssa, nyt kannattaa pysähtyä miettimään, sillä tämä oikeustaistelu kääntää uuden sivun suomalaisessa kansalaisjournalismissa. Todistamme että aktiivisella painostuksella ja kansan tuella Rötösherran epäeettinen toiminta voidaan muuttaa oikeudenmukaiseksi. Strategiamme on yksinkertainen: kerätä lukijoita, herättää valtamedian kiinnostus ja painostaa päättäjiä.
Päättäjien painostus on jo aloitettu. Blogissa tulee seikkailemaan politiikan suurnimistä muun muassa itse Paavo Väyrynen. Toistaiseksi ministeri Väyrynen ei ole viitsinyt kommentoida MediaPexin epäoikeudenmukaisuuksia mitenkään.
"Onko Paavolla sitten oma lusikkansa tässä sopassa?"
Sitä emme tiedä, mutta jos Sinulla on, niin heitä se lusikka nurkkaan, sillä blogimme toimii kuin tehokkain meikinpoistoaine. Raapaistuamme totuuden teräsharjalla MediaPexin imagoa, paljastamme alkukantaisen, työntekijöitä hyväksikäyttävän hirvityksen.
MediaPexin valheellinen maine arvostettuna ja alansa parhaita etuja tarjoavana yrityksenä joutuu tässä taistelussa koville kuin kapisen ketun karvat.
"Työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on oikeus sairausajan palkkaan." (11 §)
Toisin sanoen MediaPexin rötösryhmä (anteeksi, johtoryhmä) on ottanut oikeuden omiin käsiinsä pilkaten Suomen lakeja ja talloen järjestelmällisesti 200-500 työntekijänsä perusoikeuksia.
Kun ilmoitimme asiasta työministeri Anni Sinnemäelle, hänen erityisavustaja Tapio Laakso vastasi: "Tuo tilanne on todella huono."
Totta. Niin se on, mutta ei MediaPexin johtoryhmälle, joka paukuttelee naama kiiltäen henkseleitään, sillä työntekijöiden perusoikeuksien polkeminen on heille taloudellisesti kannattavaa samoin kuin MediaPexin osake-enemmistöä hallinnoivalle Sentica Partners Oy:lle.
Jos siis teet minkäänlaista yhteistyötä kummankaan edellä mainitun kanssa, nyt kannattaa pysähtyä miettimään, sillä tämä oikeustaistelu kääntää uuden sivun suomalaisessa kansalaisjournalismissa. Todistamme että aktiivisella painostuksella ja kansan tuella Rötösherran epäeettinen toiminta voidaan muuttaa oikeudenmukaiseksi. Strategiamme on yksinkertainen: kerätä lukijoita, herättää valtamedian kiinnostus ja painostaa päättäjiä.
Päättäjien painostus on jo aloitettu. Blogissa tulee seikkailemaan politiikan suurnimistä muun muassa itse Paavo Väyrynen. Toistaiseksi ministeri Väyrynen ei ole viitsinyt kommentoida MediaPexin epäoikeudenmukaisuuksia mitenkään.
"Onko Paavolla sitten oma lusikkansa tässä sopassa?"
Sitä emme tiedä, mutta jos Sinulla on, niin heitä se lusikka nurkkaan, sillä blogimme toimii kuin tehokkain meikinpoistoaine. Raapaistuamme totuuden teräsharjalla MediaPexin imagoa, paljastamme alkukantaisen, työntekijöitä hyväksikäyttävän hirvityksen.
MediaPexin valheellinen maine arvostettuna ja alansa parhaita etuja tarjoavana yrityksenä joutuu tässä taistelussa koville kuin kapisen ketun karvat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
