Rötösherra on lettu vaikka voissa paistaa

Päämajassamme paistetaan tänäkin lauantaina lettuja. Tällä kertaa Merrique’n kunniaksi. Merrique on todistettavasti ensimmäinen onnekas, joka pelastui Totuuden Torven ansiosta Rötösherran hyväksikäytöltä. Olemme kehittyneet letunpaistajina: voin kanssa ei pihtailla. Mutta Rötösherra on Rötösherra vaikka voissa paistaa. (Edellisen lauseen innostama ne juoksevat jälleen koettelemaan virkavallan kärsivällisyyttä: ”Laiton uhkaus, aivan selvä laiton uhkaus!” ne kiljuvat kuin pistetyt siat... Sinänsä niiden mielikuvituksessa ei ole kehumista: viranomaistietojen mukaa meitä epäillään vasta kahdesta tihutyöstä: laittomasta uhkauksesta ja perättömästä vaarailmoituksesta, minkä takia lain koukeroiden ja koukeroisen käsialamme tulkinta panee ylikonstaapeli Harjun ja komisario Määtän medialukutaidot koetukselle maanantaiaamuna kun nousemme Paavi Johannes Paavaliksi naamioituneena Sodankylän poliisilaitoksen toiseen kerrokseen. Mutta Merrique saa medialukutaidon arvosanaksi 10+. Todisteet voitte lukea Sillipurkista. Siellä kerrotaan kuinka tuo viaton ihmisolento oli eksynyt kesätyön kaipuussa kaikenlaisten epämääräisten firmojen kotisivuille ihmettelemään kuinka kaunista kaikki onkaan. Onneksi tuo herkkä olento ei kuitenkaan antautunut valheiden vieteltäväksi, vaan jatkoi tiedonhakua, ja päätyi mutkien kautta myös tälle sivustolle, Jalon Ristiretkemme matkakuvaukselle, joka valottaa toisen puolen Rötösherran turvasta, sen, jota Herra ei jostain kumman syystä tahdo paljastaa. Mutta totuutta ei enää peitellä. Ei etenkään silloin kun Sanamme loistaa kuin valo yössä. Two Faces, Merrique ymmärsi.

”MediaPex on mitä ilmeisimmin helvetin paskaa enkä halua sinne töihin.”

Merrique: veit sanat kansan suusta. Kukapa itseään kunnioittava kansalainen ryhtyisi Totuuden Torven törinät kuultuaan enää kamikazeksi? Tuhoaisi terveytensä ja kotitaloutensa rikastuttaakseen niitä? Ja siksi (siis Merriquen pelastumisen kunniaksi) me paistamme jälleen lettuja, ja laulamme pienen postkolonialistisen tuutu-laulun: ”Olipa kerran Afrikka ja Afrikassa ruotsalainen lähetyssaarnaaja. Lähetyssaarnaajan nimi oli Edward Wilhelm Sjöblom, joka innostui Palmujen varjossa (1907) kuvaamaan kuinka jumalanpalveluksen aikana sotilas tappoi vanhan miehen, koska tämä ei ollut duunannut vaadittua määrää raakakumia. Sitten

sotilas pakotti pienen, noin yhdeksänvuotiaan pojan leikkaamaan irti kuolleen miehen käden, joka sitten seuraavana päivänä luovutettiin paikalliselle komissaarille muiden samalla tavalla hankittujen käsien kanssa [...jotain epämääräistä tulkitsematonta ruotsinkieltä... joka] merkitsi sivistyksen riemuvoittoa. Oi, jospa sivistynyt maailma tietäisi, miten sadat ja jopa tuhannet ihmiset murhataan täällä, kylät hävitetään, ja henkiin jääneet alkuasukkaat joutuvat pitämään yllä elonkipinäänsä kurjista kurjimmassa orjuudessa… (Lindqvist 1991, 29.)

...ja niin myös Herra leikkasi äänihuulet parhaalta puhetyöläiseltään ja teippasi ne tietokoneeseen. Silvottuaan tällä tavoin ainoan myyntitykkinsä (niin kuin Jumala antoi silpoa ainoan Poikansa) Herra loi Super-Robotin joka vapautti hänet puhetyöläisistä (eli turhista palkkakustannuksista). Mallia Super-Robottiin oli otettu Soneran laaja-kaista-(pää)-asiakaspalvelusta, missä kenenkään ei tarvinnut enää keskustella työoikeuksia kinuavan ihmisolennon, vaan ihmisolennon ähinää imitoivan Robotin kanssa. Ja mikä parasta, Robotti ei ymmärtänyt vastaväitteitä. Telemarkkinoinnissa se oli oikea myyntivaltti. Kun asiakas intti, ettei halunnut apua vaan seuraa, Super-Robotti toisti lakonisen Sonera-Robotin tapaan: ”En saanut selvää. Voisitko toistaa?” Ja asiakas toisti, toisti, toisti. Mutta koska Super-Robotti ei saanut edelleenkään selvää, hermonsa menettäneelle asiakkaalle postitettiin Apua (kestotilauksella), ja kaupan päälle valkosipulin kuorija. Huijattu asiakas joko otti tai ei ottanut yhteyttä Jumalan asiakaspalveluun peruakseen pakkomyynti-tilauksen. Mutta ähä paska. Tilausta ei voinut perua: asiakaspalvelussa vastasi sama Super-Robotti, jonka ähisevän äänen kuulemme kohta kaikkialla, ja joka ei edelleenkään saa selvää asiakkaan puheesta. Ei nyt, eikä koskaan. ”Voisitko toistaa?” Kyllä. Mielestämme yksi tällainen Super-Robotti korvaa helposti noin 200–70.000 puhetyöläistä. Mielestämme yhden tällaisen Super-Robotin nielemä sähkömäärä on euroissa laskettuna pienempi kuin 200–700.000 puhetyöläisen yhteenlaskettu kuukausipalkka. Siksi yksi tällainen Super-Robotti on ratkaisu minkä tahansa telemarkkinointifirman henkilöstöongelmiin (jotka tarkoittavat turhia lisäkustannuksia, kuten palkanmaksua). Siksi telemarkkinoinnin tulevaisuus on Super-Robotissa.

Lopuksi haluamme toivottaa Teille, rakkaat kuulijamme, oikein rauhallista päivänjatkoa. Mikäli ette ole vielä liittyneet FB-ryhmiimme, voitte tehdä sen nyt tai ensi vuonna. Muistakaa kutsua mukaan myös ystävänne, tuttunne, naapurinne ja mummonne.

Rötösherrat hi_teen
En vastaa tuntemattomiin numeroihin kuukauden viimeisenä perjantaina
Mediapex macht frei