Joulun kunniaksi Pekka-Eskimo kastoi MediaPexin puhetyöläiset puhelinhuoriksi. Metafora ampuu piirun verran ohi: vaikka puhelinmyynti on itsensä myymistä, niin puhelinhuora ei välttämättä paljasta kaiken pahan alkua eli ilkeää Sutenööriä, joka varastaa puhetyöläisiltä sekä ansiot että oikeudet. Eli. Kuten jokainen sukupuolikypsä kansalainen tietää, prostituoiduksi tullaan joko vapaasta tahdosta tai pakosta. Se joka valitsee prostituution vapaasta tahdosta, nauttii itsensä myymisestä enemmän kuin se, jotka myy itseään vaihtoehdottomuuttaan. Ja se, joka nauttii itsensä myymisestä, myy itseään taitavammin kuin vastentahtoinen, ja siksi nautiskelija myös menestyy huorataloudessa paremmin kuin se, joka myy itseään kyrpä otsassa, koska kyrpäotsainen puhetyöläinen ei miellytä asiakasta, joka harvemmin ostaa säälistä. (Tosin meiltä osteteltiin säälistä. Me siis valitsimme huoratalouden puolipakosta. Sen takia ilotalosta karkaaminen oli varsin vapauttava kokemus.) Mutta muistakaa: kaikki puhetyöläiset eivät ole huoria, niin kuin kaikki huoratkaan eivät ole partureita.
Pekka-Eskimon metaforaan sisältyy kuitenkin se kiistämätön tosiasia, että 69 % luterilaisista teeskentelee vihaavansa huoria niin kuin 59 % kansalaisista ilmoittaa vihaansa puhelinhuoria. Miksi? Osittain siksi, että puhelinprostituutio tunkeutuu kansalaisten yksityisalueelle, makuuhuoneisiin, jopa hautajaisiin.
”En voi puhua, koska olen äitini hautajaisissa.”
”En voi puhua, koska pidän oppituntia.”
”En voi puhua, koska mieheni nukkuu.”
Siksi huoraviha levittää tasavaltaamme epäoikeudenmukaista käsitystä, jonka mukaan puhetyöläistä saa kohdella niin kuin huoraa. Eipäs taas liioitella! Ei tietenkään. Onhan puhetyöläisellä paremmat oltavat kuin intialaisella lapsiorjalla, joka myy pyllyä tehtaan varjossa länsimaalaiselle rötösherralle riisinjyvän toivossa. Suomalaisella puhetyöläisellä ei siis ole mitään valittamista. Vai onko? Ei kai, sillä tietääksemme yksikään puhetyöläinen ei ole joutunut myymään itseään Rötösherralle, vaikka joku aluemyyntipäällikkö o-li-si-kin yrittänyt raahata puhetyöläisen hotellihuoneeseensa. Yöksi. Ilmaiseksi. Miksi? Siksi, että mediapexiläisen riistokapitalismi-ideologian mukaan puhetyöläistä kohdellaan niin kuin huoraa, tai paremminkin niin kuin ilmaista huoraa.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Puhe-elin-prostituutio
Tunnisteet:
hotelli,
huoratalous,
MediaPex,
Pekka Eskimo,
puhelinhuora,
puhelinprostituutio
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Luulin että osaat kirjoittaa jutut hyvin, uskoin siihen jopa itse, mutta tämä meni riman ali, ja paljon.
VastaaPoistaSamalla paljastit Minä -kuvasi tämän perusteella. Luokaton esitys.
Kaikkein herkimpiä loukkaavalle Pekka Eskimon metaforalle me emme voi mitään. Me vain raportoimme tosiasioita, ja tosiasiat eivät ole aina kaikkein kauneinta kuultavaa. Se ei kuitenkaan ole syy vaieta. Päinvastoin.
VastaaPoista